Ilona lähti tänään.

Olin katsomassa Unelmien Sielunmessua ja löysin 
                                                       itseni sieltä täysin
odottamattomalla tavalla     -     sillä rakkaus on huume, ja minä olen juuri
menettänyt diilerini. Todellisuus ja vieroitusoireet iskeytyivät mieleeni
 elokuvan p ainajaismaisen    päämelodian tahdissa.

Maan on vallannut kuivuus, ja minä olen deliriumissa 

kaipuuni                       kuinka ranteeni jyskyttää, huutaa päivittäistä annostaan, 
          takia. Tunnen 

pieniä punaisia muovisia sydämiä sykkimään suonissani. Olen yltä päältä hiessä, 
mutta suutani kuiv aa. En pysty a j a t t e l  e m a a n kunnolla.               
                                                                          Vuoroin syytän, 
vuoroin anelen, hetken näen jo punertavan auringonlaskun veden rannalla, 
    uuden elämän alun, mutta sitten taas vajoan valkoisen huoneen humisevaan 
 hiljaisuuteen.

            - Eetu