Kuinka Orlanth korjasi vuotavan katon kääntänyt Eetu Mäkelä Bruce Ferrien alkuperäisestä (http://myweb.tiscali.co.uk/bferrie/myths/holeroof.htm) Mentyään naimisiin Ernaldan kanssa Orlanth toimi kuin kuka tahansa nuori sulhanen ja toi uudelle vaimolleen paljon lahjoja. Hän toi Ernaldalle Runsauden Vihreän Korin, jonka antimet riittivät aina täyttämään koko tuvan mahat. Hän toi Ernaldalle Vauvapadan, joka takasi terveen lapsen jokaiselle, joka uhrasi sille oikein. Ja hän toi Ernaldalle Hopeakultaiset Kangaspuut, joiden painot olivat kultaa ja sukkulat hopeaa. Ernalda oli näihin lahjoihin erittäin tyytyväinen ja vastauksena Orlanthin rakkauteen hän sitoi tämän monet haavat, leipoi tälle hunajalla makeutettuja kaurakakkuja ja (kaikkein merkityksekkäimpänä) hän makasi Orlanthin kanssa niin kuin vaimo makaa miehensä kanssa heidän makuukamarissaan. Orlanth ja Ernalda olivat rakastuneita ja he olivat onnellisia. Sattui kuitenkin, että eräänä päivänä kun Orlanth oli taistelemassa yhtä lukuisista vihollisistaan vastaan löysi Ernalda tulisijan viereltä oikein haisevan läjän ryysyjä ja heiniä. Kun hän poimi läjän käteensä heittääkseen sen ulos paljastuikin kasa Eurmaliksi. Ernalda soimasi Eurmalia ja vaati tietää, miksi tämä notkui hänen tulisijallaan ja sotki sen heinillä. "Yritän vain pysytellä lämpimänä", Eurmal valitti. "Ei minun tarvitsisi istua näin lähellä tulta jos joku vain paikkaisi tuon vuotavan katon". Ernalda rypisti otsaansa: "vuotavan katon?". Surkeana talon emännän edessä mateleva Eurmal osoitti kattoa ja todellakin, katon olkipeitteessä oli ammottava reikä. Ernalda huokaisi ja heitti Eurmalin ulos mutakuoppaan. Ernalda ei ollut huomannut katon aukkoa aikaisemmin, mutta toisaalta vielä ei ollut kovin kylmä ja olihan hänellä hänen uusi aviomiehensä lämmittämässä. Katto olisi kuitenkin korjattava ettei taloon pääsisi satamaan sisään. Jonkin ajan kuluttua Orlanth palasi taistelustaan. Ernalda ei sanonut mitään reiästä katossa sitoessaan tämän monia haavoja. Hän ei sanonut myöskään mitään antaessaan Orlanthille hunajalla makeutettuja kaurakeksejä. Mutta ennen kuin he makasivat yhdessä makuukamarissa, hän sanoi Orlanthille: "Aviomies, olen hyvin tyytyväinen sinulta saamiini lahjoihin. Runsauden Vihreä Kori takaa, ettei kukaan sukulainen tai vieras koskaan näe nälkää tuvassamme. Vauvapata takaa, ettei salistamme koskaan tule puuttumaan lasten ääniä. Hopeakultaiset Kangaspuut vaatettavat väkemme. Mutta vielä jotakin haluaisin pyytää: Haluaisin että korjaat vuotavan katon." Ja kuten miehet usein makuukamarissa, Orlanth olisi varmasti luvannut vaimolleen mitä tahansa. "Ihana Vihreä Neito", hän sanoi, "Minä korjaan vuotavan katon". Ja Orlanth ja Ernalda olivat rakastuneita, ja he olivat onnellisia. Seuraavana aamuna Orlanth meni ulos miettimään, miten reiän voisi tukkia. Siellä hän tapasi Yinkinin, joka ehdotti, että he lähtisivät yhdessä metsälle. Orlanth piti ideaa mainiona, kaappasi mukaan keihäänsä ja he viettivät koko päivän metsällä. Kun he illalla palasivat, kantoivat he mukanaan uhkeaa karhusaalista. Ernalda ei kuitenkaan ollut tyytyväinen ja sinä iltana makuukamarissa hän käänsi selkänsä Orlanthille, koska tämä ei ollut korjannut katossa ammottavaa reikää. "Teen karhun turkista sinulle hienon viitan, joka pitää sinut lämpimänä", Orlanth yritti. "Näin on varmasti hyvä", vastasi Ernalda, "mutta korjautuuko vuotava katto sillä?" Seuraavana aamuna Orlanth meni tapaamaan Yinkiniä ja pyysi tätä auttamaan vuotavan katon korjaamisessa. Yinkin lupasi pistää maaten reiän päälle, estäen näin sateen pääsyn tupaan. Näin oli hyvä, ja Ernalda oli tyytyväinen. Mutta kun Heler asettui seisomaan Elmalin eteen eikä Yinkin enää saanut nauttia lämpimästä auringonpaisteesta, lähti hän pois ja reikä ammotti taas tyhjyyttään. Ernalda ei ollut mielissään. Taas Orlanth kuitenkin lupasi hänelle: "Ihana Vihreä Neito, minä korjaan vuotavan katon". Seuraavana aamuna Orlanth meni ulos miettimään, miten reiän voisi tukkia. Siellä hän tapasi Elmalin, joka huomautti, että fyrd tarvitsi koulutusta. Orlanth piti ideaa mainiona, kaappasi miekkansa ja kilpensä ja harjoitteli koko päivän miesten kanssa. Illalla Ernalda ei kuitenkaan ollut tyytyväinen ja käänsi makuukamarissa selkänsä Orlanthille, koska tämä ei ollut tehnyt mitään katossa olevalle reiälle. "Mutta nyt fyrdimme pelottaa pois vihollisemme ja kaikki läheisemme ovat turvassa", sanoi Orlanth. "Näin on varmasti hyvä", vastasi Ernalda, "mutta korjautuuko vuotava katto sillä?" Seuraavana aamuna Orlanth meni tapaamaan Elmalia ja pyysi tätä auttamaan vuotavan katon korjaamisessa. Elmal lupasi pitää hohtavaa kilpeään reiän päällä, estäen näin sateen pääsyn tupaan. Näin oli hyvä, ja Ernalda oli tyytyväinen. Mutta sitten saapui yö ja Elmalin oli lähdettävä matkalleen, ja reikä ammotti taas tyhjyyttään. Ernalda ei ollut mielissään. Taas Orlanth kuitenkin lupasi hänelle: "Ihana Vihreä Neito, minä korjaan vuotavan katon". Seuraavana aamuna Orlanth meni ulos miettimään, miten reiän voisi tukkia. Siellä hän tapasi Uroxin, joka ehdotti, että he lähtisivät ryöstelemään ja etsimään Kaaosta. Orlanth piti ideaa mainiona, kaappasi aseensa ja panssarinsa ja etsi koko päivän vihollisia, jotka voittaa. Illalla Ernalda ei kuitenkaan ollut tyytyväinen ja käänsi makuukamarissa selkänsä Orlanthille. "Mutta minä tapoin monta Kaaoshirvitystä ja tein monia urotekoja kunnioittaakseni sinua", sanoi Orlanth. "Näin on varmasti hyvä", vastasi Ernalda, "mutta korjautuuko vuotava katto sillä?" Niin Orlanth meni tapaamaan Uroxia ja pyysi tätä auttamaan katossa olevan reiän korjaamisessa. Urox lupasi asettaa häräntaljansa reiän päälle, estäen näin sateen pääsyn tupaan. Näin oli hyvä, ja Ernalda oli tyytyväinen, Mutta sitten Urox haistoi Kaaosta tuulessa ja lähti päätäpahkaa sitä vastaan, ja reikä ammotti taas tyhjyyttään. Ernalda ei ollut mielissään. Itse asiassa hän oli raivoissaan, eikä ottanut enää kuuleviin korviinsa Orlanthin lupauksia. "Uhoat vain tyhjää", hän raivosi, "Koko reikää ei olisi huomattu, ellei Eurmal olisi sitä tehnyt! Ainoa mitä sinä ajattelet on metsästys, tappelu ja rällästys!" Orlanth makasi koko yön valveilla. Nyt hän tiesi kenen tekosia reikä katossa oli. "Pitihän tämä arvata, kaikki on taas Eurmalin syytä", hän ajatteli. Seuraavana aamuna hän pyysi Yinkiniä jäljittämään Eurmalin. Tämä löytyikin pimeään koloon piiloutuneena. Hän pyysi Elmalia apuun, ja tämä heijasti hohtavasta kilvestään valoa pimeään koloon, niin että he näkivät Eurmalin. Hän pyysi Uroxia apuun, ja tämä raahasi suurilla voimillaan vastaanhangoittelevan Eurmalin ulos kuopasta ja katolle. Orlanth otti keihäänsä ja naulasi niillä Eurmalin paikoilleen reiän päälle, estäen näin sateen pääsyn tupaan. Keihäät estivät Eurmalia toimimasta kuten Yinkin, hän ei voinut vain nousta ja häipyä kun Heler asettui seisomaan Elmalin eteen, eikä auringonvalo enää lämmittänyt. Ei hän myöskään voinut poistua paikalta yöllä kuten Elmal. Eikä hän voinut juosta Kaaoksen perään kuten Urox. Ja niin tuvassa oli kuivaa ja lämmintä. Ernalda ei enää kääntänyt selkäänsä Orlanthille makuukamarissa. Orlanth ja Ernalda olivat rakastuneita, ja he olivat onnellisia. Oikeastaan ainoa, joka ei ollut onnellinen, oli Eurmal, joka joutui viettämään koko talven katolla kylmässä ja märässä.