Lumikon ja Hueymaktin vaihtokauppa (ikivanhan draakin Ankkasuon kaupungissa kertomana) Tämä tarina kertoo aikaisesta ajasta, kauan ennen kuin auringon pysähtyminen taivaalle kirosi meidät kaikki. Kauan ennen kuin Tupu Tuulidraakki lopulta vapautti auringon Helvetistä. Tämä tarina kertoo ajasta kauan ennen Pimeää aikaakin, ajasta, jolloin Vapaus menetettiin, Jumalten sodan alusta. Tarinan tapahtumat alkoivat, kun Lumikko Tuulipöljä, Veijari, sattui maita ja mantuja vaeltaessaan Mustan Lammen äärelle. Hänen huomionsa kiinnittyi lähteessä uiviin kolmeen lumoavan kauniiseen Mustaan Joutsenneitoon. Lumikon vehje kovettui vanhimman neidon näkemisestä ja virkkoi: "Tämän naisen minä haluan! Mene hänen luokseen!". Lumikko tarkkaili vanhinta neidoista ja pani merkille, että tämä oli hyvin viisas ja mahtava. Lumikko tiesi, ettei neito vapaaehtoisesti makaisi hänen kanssaan. Niin hän virkkoi vehkeelleen: "Jos sinä hänet haluat, saat kyllä mennä ihan itse hänen luokseen - salaa, sillä minä en voi häntä lähestyä." Niin Lumikko sitten irrotti elimensä, joka väkersi itsensä lammen reunalle. Lumikon penis liukui veteen ja ui kuin käärme vanhimman neidon luo ja alkoi kopuloida tämän kanssa. Nuoremmat neidot eivät ollenkaan ymmärtäneet, mikä vanhemmalla siskolla oli hätänä kun tämä yhtäkkiä liikuskeli niin paljon ympäriinsä ja äänteli omituisesti. Kun he tajusivat mistä oli kyse, he nappasivat otteen Lumikon elimestä ja yrittivät vetää sitä ulos. Kun he eivät onnistuneet, virkkoi vanhin sisar: "Viekää minut takaisin kotiin. Äitimme tietää kyllä mitä tehdä." Ja niin neidot kaikki katosivat Mustan Lammen tummiin syvyyksiin. Tästä Lumikko hätääntyi, ja unohti kaiken äskeisen nautintonsa. Hän ei tiennyt kuka Mustien Joutsenneitojen äiti oli, mutta ei hän ilman penistäänkään halunnut elää. Lumikko sukelsi lampeen neitojen perään ja seurasi näitä aina Pimeisiin Vesiin asti. Tämä on ensimmäinen Lumikon löytämistä teistä Helvettiin. Perillä hän kohtasi Styxin, Mustien Vetten Äidin, joka oli jo poistanut Lumikin vehkeen tyttärensä kaikkein pyhimmästä. Styx sanoi Lumikolle: "Olet tehnyt väärin, sekä tyttärelleni että tullessasi tänne. Ansaitset rangaistuksen." Styx kutsui apuun sisarensa Suberen, Kaikkein Syvimmän Helvetinpimeyden, joka väänsi Lumikon peniksen joksikin aivan muuksi, aivan hirvittäväksi. Päästyään vääntyneen ja rikkinäisen peniksensä kanssa pois Helvetistä kohtasi Lumikko Isoisä Kuolevaisen. Lumikko oli joskus aikaisemmin puijannut Isoisä Kuolevaisen peniksensä testialustaksi ja ajatteli nyt toistaa homman, toivoen sen oikaisevan hänen vehkeensä niin että se toimisi taas. Niin ei kuitenkaan käynyt. Nautinnon sijaan Lumikko ei tuntenut mitään. Isoisä Kuolevainen taas huusi tuskasta ja kuoli. Hän sanoi Lumikolle: "Tapoit minut. Nyt käy matkani Helvettiin", ja lähti. Lumikkoa pelotti ja hän alkoi ulista. Hueymakt kuuli Lumikon vollotuksen ja tuli katsomaan. "Miksi noin surkuttelet?" Hueymakt kysyi. Lumikko vastasi: "Tein Isoisä Kuolevaiselle yhden jutun ja hän muuttui joksikin uudeksi, jota en ymmärrä". Hueymakt sanoi Lumikolle: "Vie minut Helvettiin, jotta näen tämän uuden asian omin silmin." Yhdessä he matkasivat Mustalle Lammelle ja laskeutuivat Helvettiin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Hueymakt oli Helvetissä. Kesti kauan ennen kuin he löysivät Isoisä Kuolevaisen Helvetistä. Kun he vihdoin löysivät hänet, tutkiskeli Hueymakt häntä pitkään ja kokeili häneen kaikkia taikavoimiaan. Hueymakt sanoi Lumikolle: "Mitään Isoisä Kuolevaisen hyväksi ei ole tehtävissä. Mutta minua kyllä kiinnostaa se, mitä rikkinäinen peniksemme hänelle aiheutti, sillä se on voimakasta magiaa. Suostun vaihtamaan oman toimivan penikseni sinun rikkinäiseen kappaleeseesi." Lumikko suostui nopeasti, hän ajatteli vain kaikkea sitä nautintoa, josta jäisi paitsi ilman toimivaa penistä. Niin antoi Hueymakt lisääntymiskykynsä ja kykynsä seksuaaliseen mielihyvään vastalahjaksi voimasta, jota nykyään kutsumme Kuolemaksi. (Peter Michaelsin alkuperäisestä [http://members.aol.com/pmichaels/glorantha/stories/wnh.html] suomentanut Eetu Mäkelä)