tigi:olen miettinyt, että kurjina aikoina ei oikeastaan ajattele järkyttävän paljon enemmän kuin hyvinä aikoina. mutta jos on kurjaa, on hirveän paljon suurempi tarve saada ne ajatukset ulos itsestään. ehkä siksi, että ne ovat "pahoja" eikä niitä halua säilöä sisällään, tai sitten siksi että tahtoo ajatusten kuljettavan jotenkin eteenpäin, pois kurjuudesta. kun elämä soljuu hyvin, ajatuksetkin soljuvat. silloin harvemmin on motiivia työstää niitä ulos itsestään. ne vain ovat. ei osaa suoralta kädeltä sanoa, kumpi on parempi. (12.11.2000 00:09) humis:Tai sitten on niin, että ajauduttaessa tilanteeseen, jossa elämä ei ole enää niin selkeää ja joutuu etsimään itseään (niin kuin mm. kriiseissä käy), ovat ajatukset asioista ja elämästä hyvin läheisiä ja tärkeitä itselle ja uuden minäkuvan muodostukselle. Kun elämä alkaa taas olla kunnolla raiteillaan, eivät samantyyppiset pohdinnat enää tunnu niin tärkeiltä tai kosketa niin paljoa. (En tosin usko tämänkään olevan se oikea syy 'kirjattujen ajatuksieni vähyyteen') (12.11.2000 21:58)