Ei, tämä ei ole se suurpäivitys. Tämä on vain yöllistä ajatuksenjuoksua, yön valon avulla sivuun katsottua.

Huomenna, tai Euroopan jälkeen, tapahtuu varmaankin muutos. Suunnittelin sitä tänään. Ideoita, Tapahtumia, Tarinoita, Mielipiteitä, Ajatuksia. Avainsanoja ja kronologista järjestystä. Pikku-kaaosta.

Ajatus; Asia, josta tulee hyvälle mielelle:
Kun huomaa jonkun muun viittaavan positiivisesti johonkin, jonka itse tai oma porukka on luonut vuosia sitten.

Paras fiilis Gaengifiilarilla tehdä duuniaan on sillon, kun se katsoo vinoon. Sillon, kun jokin, useimmiten tietysti yö, peittää osan sen premisseistä ja kaikki näyttäytyy vähän eri sävyisenä. Jos sä haluut oppii fiilaamaan, sunkin pitää löytää se hetki, jolloin sä tunnet hapuilevas pilareita sumussa.

Olipas taas viikonloppu. Perjantaina ensin se koe. No, se meni ihan hyvin. Sitten telttaa ostamaan. Oltiin jo aikaisemmin Ilonan kanssa käyty katsomassa Partioaitasta sopiva 2-3 hengen 4.4kg painava kupoliteltta hyvällä eteisellä. Siinä kun oltiin maksamassa, soitti Seita: "Me ollaan tässä Chaplinin edessä ja Aino on vähän huonossa kondiksessa, tuu tänne hakee se Temppeliin". Tjoo-o, sinne.

Kello on tässä vaiheessa siis bout neljä iltapäivällä, kun mä löydän Chaplinin edestä Ainon, Seitan ja Laurin oikeen emäkännistä. Ja mun pitäs vielä käydä hakee mulle tullut editointikortti postista. No, ei siinä mitään, jengi Temppeliin, sit vähän ihmetellään ja kännistellään, mä käyn hakee sen kortin ja sama jatkuu vielä vähän aikaa. Oli ensimmäinen kerta kun Seita kävi Temppelissä meidän eron jälkeen. Se oli sille selvästi aika pelottava kokemus, varmaan vielä enemmän siinä kännissä.

Kun käniposse lähti me väsättiin hampurilaisia eikä sitten saatu mitään häppääkään aikaiseksi. No, oli kyllä ihan hyvät fiilikset vaan kotona lojumiseenkin. Ei oo pitkään pitkään aikaan tehny mieli kunnolla örveltää. Ai niin, ja mä tietty leikin sillä editointikortilla. Vappuvideosta on jo ensimmäinen editoitu minsa koossa ;).

(Lauantai)

Lauantaina mä leikin vielä sillä videokortilla. Viikonlopun paras juttu tuli kuitenkin illalla, kun Rauha, Hanna ja minä leiriydyttiin meidän olkkariin, levitettiin piknik-lakana, pistettiin "Voices of the Rainforest" -levy soimaan ja kieltäydyttiin hakemasta keittiöstä "kotiin unohtunutta" veistä melonin leikkaamiseen, vaan mieluummin pärjättiin duunin muoviavaimella ja muovihaarukoilla. Pullo kesäsiideriä per naama sekä yhteinen pullo roseeviiniä siivitti meininkiä, jonka tarkoitus ei ollut humaltua. Vasta uudelleen viritetty webcam tallensi parhaat hetket.

Illalla onnistuin kuitenkin vielä aikaansaamaan oikein suuren luokan katastrofin mokaamalla yhden skriptin, mikä aiheutti lähes koko glorantha.temple.brainlez.org -saitin häviämisen bittiavaruuteen. "grep -A 100 -B 1000 'kaikillasivuillaesiintyväsana' /dev/hdc4" auttoi parin fileen osalta, pari saatiin pelastettua varjolta, mutta tärkeimmät puuttuivat silti. Onnetar oli kuitenkin suotuisa. Juuri tuhoa ennen oli sivustolla käynyt ulkopuolinen, joka halusi linkata sivuston omaan RuneQuest -sivustoonsa. Parin mailinvaihdon jälkeen mulla oli taas kaikki oleellinen, pelastettuna satunnaisen vierailijan selainvälimuistista.

Päivän ruoka oli luges Chili con carne.

(Sunnuntai)

Aamulla kävimme kokeilemassa teltan pystyttämistä Tähtitorninmäellä, hyvä teltta se on. Suht helppo saada pystyyn, vaikka tuuli oli kova, hyvin pysyi kasassa ja tilaakin oli tosi ruhtinaallisesti.

Tähtäriltä mä suuntasin Nikolle, jossa Sengoku-porukan oli määrä kokoontua miettimään pelin tulevaisuutta. Muilla kesti, joten mä ehdin pelata "Typing of the Dead" -peliä vikaan kenttään asti. Että on älytön peli. Zombieammuntaa sanoja ja lauseita kirjoittamalla ;). Sääli, etten ehtinyt jäädä porukan kanssa paljon muuta jauheskelemaan tärkeimmän selvittyä, kun piti kiiruhtaa syömään ennen Halzamiittiä.

Miitissä setvittiin Halzan Ropecon -suunnitelmia (Lalonde ja Bofferibaari) ja pelattiin "Universumin Valtiaat" -peliä, joka viidellä pelaajalla oli oikeasti aika mielenkiintoista. Lisäksi tietysti oli taas se määrätön hupi, minkä eri rotujen historian lukeminen aina aiheuttaa.

Ruoka Pirjon ja Klausin kanssa siinä Pursimiehenkadun meksikolaisessa, jossa jostain syystä kukaan ei ollut käynyt. Hyvää mättöä oli.

Ei voi kyl hyväksyy sitä että Ilona on saanut mut nykyään heräilemään siinä seitsemän/kahdeksan välillä. Toisaalta, nykyään on ihan OIKEESTI enemmän aikaa päivässä. Eikä oo sellasta ylinukkumisväsymystä. Oikeestaan tää on tosi bonusta.

Eilen tuli luettua aika vähän, tänään nähdään onko se alue tosiaan niin helppo kuin miltä tuntuu. Sen sijaan säädin Windowsiin, X:ään ja fbkonsoliin dualhead tuen. Lu-GES!. Miten mä en oo aikasemmin tajunnut, että kahella näytönohjaimella saa kaksi näyttöä ihan hyvin kiinni koneeseen? Tosin kyllä siinä aikaa meni, varsinkin Windows on tosi vittumainen noiden korttien kanssa eikä tahdo tukea paljon mitään kortteja kakkosnäyttönä.

Samalla tää on valmistelua sen video-editointikortin saapumiselle, editointia on paljon mukavampi tehdä jos on enemmän näyttötilaa. Hyvällä tsägällä se tulee tänään, ois siistii päästä vääntää jo viikonloppuna Vappu/Komsalö/Jamaica -matskua.

Siirryin muuten myös Gnomesta KDE:n taas vaihteeksi. Kummassakin on kyllä hyvät puolensa, sääli ettei niitä saa yhdistettyä :). Konqueror on kyllä aika rules -selain (tosin sehän nyt toimisi ilman KDE:täkin).

Tulipas teknispainotteinen entry.

Ras Lya, wi giv dem Full Hundred!

Pitäisi lukea, mutta väsyttää eikä ole yhtään fiilis. Nukuin viime yön olohuoneen lattialla.

Päivitin snadisti tietopakettia itsestäni ja linkkasin sen pääsivulle (jonka siis erotin tästä). Olen ajatellut, että pitäisi varmaan tehdä oikea kunnon CV, mutta nyt ei kyllä ole siihenkään vibraa. Ja pääsivulle kyllä pitää tehdä vielä kaikenlaista, ja käydä läpi kaikki matsku ja päivittää ja.. mulla oli jossain vaiheessa ihan hyvä idea siitä miten organisoisin kaiken temporaalisesti niin, ettei haittaisi vaikka jotkut sivut olisivat vanhentuneita.

Sen sijaan, fi-reggae -listaa lukiessani sattui silmään oikea kullan arvoinen linkki: Jamaican Gleanerin sivut, erityisesti sen populaarikulttuurialaliite Starin TOP-40 -lista. Vielä kovempi juttu oli kyllä saman sivuston alta löytynyt vuoden 2000 TOP 100 -lista, sillä lähes kaikki biisit joita tuolta pystyi pätkän kuuntelemaan oli tuttuja meidän matkalta. Warm Vibes! Lähdin sitten noiden pohjalta innostuneena etsimään kokonaisia versioita noista biiseistä Napsterilla ja löysinkin kaikenlaista lämpimiä lomamuistoja palauttavaa musaa. Ilmeisesti me ollaan lähes koko matkamme joka hiton paikassa saatu kuulla "Orgasm Riddim" -nimistä mix-kasettia. Full Hundred! (Tigin kannattaa erityisesti tutustua Lady Sawn Son of a Bitch -biisiin;)

Selassie-ai

Sydänyön hetki - Viime yönä vain mahdollisuus, toissayönä melkein jo sain sen kiinni. Mulla sen laukaisee erityisesti se, jos kuu näyttää tosi kauniilta, rauhaisalta, mystiseltä ja muuttumattomalta. Tosin nyt sen laukaisi jokin muu, viime öinä ei ole kuuta oikein näkynyt. Siis sellainen valaistumisen hetki, jolloin yön sydämessä yhtäkkiä näkee asiat kuun valossa erilaisina, antaa vähäksi aikaa toisenlaisen näkökulman valua omansa päälle.

Paras sydänyön hetki mulla oli joskus Viiskulmassa, kun olin yksin isossa olohuoneessa keskellä yötä ja kaikkialla oli aivan hiljaista. Kuu paistoi Pohjoispuolen ikkunoista Fredan yltä ja ikkunalaudalla olevat pari viherkasvia kylpivät sen valossa. Kuun edessä oli parisen ohutta pilvenhattaraa, jotka kelmeä valo oli värjännyt hieman punertaviksi. Hetki yllätti mut, ja mä aloin tanssia, täysin äänettä, yksin läpi huoneistoa.

--

uz toimii jälleen! Ja piru että on ihanaa päästä taas omalle luxus-koneelle sen jälkeen kun on pari viikkoa saanut tuskailla varjolla samalla kun Ilona välillä on ollut tahallaankin vittumainen sen käyttämisen suhteen. Oma musa soi, oma vanha paikka ja tuoli tuntuu hyvältä ja tutulta.

Yritin eilen saada vappuvideota imuteltua koneelle, mutta enpä tietenkään onnistunut, paskawindows, paskakortti, paska-ajurit, paskasofta. Niin sitten tänään aamulla tilasin sen Realtime -editointikortin, josta huvista saan maksaa 5900mk. Mutta olenhan mä nyt jo bout vuoden miettiny sen hankkimista. Ja koska mä oon niin pirun fiksu, säästin 600mk. Nuo on nimittäin ollu niin fiksuja/kieroja, että on pistäny uudet softat saman hardiksen megeen ja nimennyt sitten tuotteensa uudestaan. Yksi Jyväskyläläinen mesta myi kuitenkin vanhaa versiota uusilla softilla 600mk halvemmalla kuin mitä muualla se 'uusi' versio oli. Vietin kyllä hyvän puolisentoista tuntia yrittäessäni netistä varmistaa, että hardispohja todella on täysin sama. Kieroja perkeleitä.

Eilen oli ihan kiva päivä. Mulla oli Todennäköisyyslaskenta 1:n toinen välikoe, jota ennen ehdin miitata Tean, niin että tämä sai heitettyä lainaamansa digikameran mulle. Tea oli kesäinen ja kaunis ja sitä oli tosi mukava nähdä. Koe oli vaikeampi kuin mitä kuvittelin, veikkaan että kaksi tehtävää neljästä on täysin oikein, kolmannesta tulee varmaan 3-4 pistettä ja vikasta tsägällä se 1 tai 2. Kun tähän ynnätään ensimmäisen kokeen tulos niin odotan kurssista kakkosta, kolmosen mahdollisuudet on aika varmaan aika pienet.

Kokeen jälkeen miittasin taas Tean, ja Ismon, jotka olivat olleet kahvilla ja Kaisaniemessä kävelemässä. Ulkona oli ihana ilma. Tea tuli meille kahville, Ismonkin olisin halunnut raahata mukaan mutta tämän piti päästä hogimaan Teksasin pyykinpesukonetta.

Ilona ja Kaisa oli täällä kun me tultiin, Kaisa oli tuonut Ilonalle pyörän, kun Ilonan pitäisi nyt ilmeisesti huomisesta lähtien kuntoilla sen avulla (Munkin pitäs nyt saada pyörä, Ilonan isällä on ilmeisesti joku vanha, jonka saisin ilmaiseksi jos se vain mulle sopii). Mä juotin Tealle teetä, kun mun itsepaahtama kahvi oli kofeiiniannokseltaan selvästi liian pelottavaa <G>, ja sitten me tehtiin ja syötiin kaikki neljä yhessä tortilloja iloisessa tunnelmassa, which was verry nice.

Tänään olin duunissa. Sielläkin oli tarjolla tällä kertaa video-editointia, mikä oli mukavaa vaihtelua ja aika kuluikin nopeasti. Varsinkin kun mä nyt olen oikeastaan 'taiteellisen vastaavan' asemassa sen videon suhteen.

Perjantaina on sitten lukukauden vika tentti, Logiikka 1:n toinen välikoe. Sikahelppo kurssi verrattuna kaikkeen muuhun, suosittelen ehdottomasti jos haluatte matikasta helpot viis ovaria. Kyllä siihenkin nyt tosin pitää vielä lukea ihan hyvin, että varmistaa sen kolmosen.

--

Kaikki jotka haluu jotain.temple.brainlez.org/birgitclaes.brainlez.org osoitteen omille sivuilleen sanoo HEP! (varsinkin Ilona sais jo päättää mitä ottaa, mua kiinnostaa varsin paljon mitä se päättää valita). Myöskin temppeli.dhs.org/birgitclaes.dhs.org -osoitteita saa periaatteessa, mutta jostain kumman syystä mun automaattinen osoitteenpäivitysskriptini ei tunnu tällä hetkellä päivittävän niitä, eli niiden kanssa saatte odottaa humisfix(tm):iä.

Ach, mistä tulikin mieleeni, digikameran purkuportti on tosi paskana, mikä on tosi ärsyttävää. Periaatteessa siihen ois mahdollista vielä kehittää jotain, mutta helppoa se ei ole. Kolme johtoa, jotka pitäis saada kontaktiin kolmen nihkeen paikan kanssa piirilevyllä, joka on hodarissa toista piirilevyä vasten.

Rastafari ai

Huomasin eilen, että se, miten paljon kirjoitan nettistä korreloi sen kanssa, kuinka paljon luen toisten nettiksiä. Taustalla on varmaankin eri elämänsisältöjen tärkeyden tunteen vaihtelu. Nyt ei vaan sosiaaliporno tai normaali kaverisuhteiden ylläpito ole tuntunut niin tärkeältä. Se ei johdu siitä, että mun loputon kiinnostus yhteisöjen dynamiikkaan olisi yhtäkkiä hävinnyt, vaan se on aaltoliikkeen jatkoa siitä, että vielä vähän aikaa sitten mulla oli hirveä kaipaus mulle rakkaiden ihmisten pariin ja musta tuntui, että mä nään niitä aivan liian vähän. Se johti tietysti jossain vaiheessa siihen, että panosti hirveästi sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmisiin ja niiden näkemiseen. Tarve tuli tyydytettyä, mutta aallossa oli vielä voimaa. On ollut yhä mukavaa olla ihmisten kanssa, mutta pysyvämmät asiat ovat nouseet mielessä tärkeämmiksi kuin sosiaalinen hyvinvointi ja ajan kuluttaminen.

Tosin olen mä kyllä vähän vihainen itselleni siitä, etten kirjoittanut tänne vapusta tai "Sä et saa ihmejuomaa" -bileistä, tai niistä kahdesta hyvin erilaisesta puistohengauksesta - kaikki tapahtumia, joista on tosi erilaiset, mutta hyvät muistot. Toisaalta, voinhan mä kirjoittaa niistä nyt, kun niiden fiilikset ovat kerran vielä hyvässä muistissa. Ei tarvitse jauhaa yksityiskohdista, vaan kokonaisuudesta ja tunteesta. (Hmmm. Siinä on epätasapaino, että osaa lukijoita varmaan kiinnostaisivat enemmän ne kaikki hauskat pikku yksityiskohdat, mitä noihin tapahtumiin liikkuu, osaa taas ne tunteet ja ajatukset, mitä tapahtumista kokonaisuuksina on lopulta suodattunut)

Vappu. Vappu oli hyvä, vaan ei loistokas. Se oli varsin paljon sellainen, kuin odotinkin. Olin todella tyytyväinen siihen, että kampanjat saatiin valmiiksi, olin todella tyytyväinen siihen, että ihmisillä oli hauskaa, olin todella tyytyväinen siihen, että kaikki sujui hyvin. Tunsin vastuuni, tunsin olevani bC!:n vapun järjestäjä, ja nautin siitä. Tämä tietysti kuitenkin tarkoitti myös sitä, että mun piti koko ajan pysyä suht selvänä ja tilanteen tasalla, turvata banderollit ja mankka, videoida meininkiä ja vappukampanjan etenemistä, sosialisoida. Siis: Olin erittäin tyytyväinen ja iloinen vapun onnistumisesta, mutta toisaalta mun vappuni ei ollut sellainen huoleton rellestysjuhla, jollaisena se on viimeiset vuodet tuntunut tosi loistokkaalta.

No, "Sä et saa ihmejuomaa" -bileet toimivat sitten tasoittajana. Vaikka mä olin periaatteessa taas isäntä, en tällä kertaa ottanut yhtään mitään paineita. Erinomainen salakavala ihmejuomakänni, ihania ihmisiä, hyviä tapahtumia, kännifilosofiaa ja ihmissuhdeongelmia, Skippersin baarimikotkin oli tavattoman hyväntuulisia ja antoivat _ALENNUSTA_.

Tosin, se nyt oli odotettavissakin, sillä ei sellainen päivä voi mitenkään mennä huonosti, joka aloitetaan vastapaahdetulla kahvilla ja kuoharilla kymmenen maissa Espan puistossa ja jatkuu sitten edellis-suokki-pokemon-kerrasta odotuksilla ladatun Pokemon 3:n kautta suoraan omiin bileisiin.

Ja sitten oli vielä ne pari puistohengausta. Varsinkin se oli tosi loistokasta, kun vähitellen iltapäivän edetessä puistossa viisihenkinen seurue muuttui viisitoistapäiseksi nauravaksi hyväntuuliseksi massaksi.

Nyt. Nyt mä oon ollu Ilonan hoitsu jo 1½ päivää. Ilona oli eilen siellä polvileikkauksessa, mä otin loppuviikon vapaata sitä hoitaakseni ja lukeakseni Todennäköisyyslaskennan tenttiin. Ja siitäkään ei ole edes mitään paniikkia, mulla on hommat paljon paremmin hallussa verrattuna viime välikoetta edeltäneeseen aikaan. Eilen olin Viiskulmassa, kun tuli vanhempia ikävä, oli tosi mukavaa, säädin konetta ja puhuttiin teestä. Niin ja pari päivää sitten me tehtiin aivan uskomattoman hyvää pizzaa. Sen maun teki se tomaattikastikepohja, joka tehtiin sen Ilonan reseptikirjan mukaan ja josta tuli aivan taivaallinen.

Elämä siis hymyilee. Kesä on vaan kyllä puoltoista viikkoa etuajassa, on ollut niin kiireistä, ettei ole tuntunut vielä siltä, että voisi vaan hyvällä omallatunnolla mennä puistoon koko päiväksi lojumaan. Onneksi vikat tentit on jo ensi viikolla, sitten voi taas relata.

Linnut laulavat ja tuore ruoho tuoksuu. Ihana sää kevätkävelylle.

Sain vihdoinkin pelattua KODP:n pitkän pelin läpi. Huhhuh. Että on hieno peli, se luo aivan uskomattoman hyvin siellä olemisen tunnelmaa, oon pelannu sitä bout heräämisestä saakka ilman mitään mahdollisuutta irrottautua.

Nyt pitäs varmaan syödä nopeasti ja valmistella niihin bileisiin lähtöä. Vielä on tosin pari asiaa tehtävänä.

Hah! Sain kaiken tehtyä mitä pitikin. Yksi näistä asioista oli Glorantha -kampanjamme sivusto, johon olen varsin tyytyväinen. Sivujen ulkonäkö on muuten suurimmaksi osaksi Ilonan tuotantoa.

Tosi vakuuttavaa kun edellisessä entryssä sanoo, että pitää alkaa kirjottaa joka päivä ja onnistuu sitten olemaan perään viisi päivää kirjoittamatta. Eikä voi edes valehdella että olisi ollut kovaa yritystäkään.

Viime viikon ehdoton kohokohta oli mun toiseksiviimeisin episodini matkalla tee- ja kahvikulinaristiksi. Mä nimittäin valmistin itse kahvia aina paahtamisesta asti - ja siitä tuli aivan jumalaisen hyvää.

Myyn antamat Kolumbialaiset raa-at kahvipavut ja paahtoohjeet, Pirjon torstailahjaksi antama kahvimylly sekä synttärilahjaksi saamani mäntä-pannu, yhdessä niistä syntyi Mustan Jumalan Juoma, jonka väri oli suoraan Suberen helvetillisistä syvyyksistä, mutta jonka maku olisi herättänyt kuollettavasti haavoittuneen sankarinkin vielä viimeiseen urotekoon taistelukentällä. Ainoa vaan, että kofeiinia siinä oli varmasti enemmän kuin missään tuplaespressossa, mitä mä oon ikinä juonut, ja heti sen kittaamisen jälkeen piti juosta vielä kahville Tean kanssa (ei, mä en ollut niin tyhmä että olisin juonut siellä vielä lisää).

Ja noi oli vielä 'vasta' Kolumbialaisia papuja, joita paahdoin harjoitustyönä vielä odottavalle Blue Mountain -kahvipussille. Pitää varmaan pitää joku päivä oikeat kahvi/tee -iltamat, että pääsee vähän jakamaan makuja muillekin. Se maku nimittäin siis oikeasti oli vaan ihan toiselta planeetalta kuin missään tavallisessa kahvissa.

Niin, siis, kun mainitsin, että toi oli se toiseksiviimeinen episodi, niin pitää varmaan käsitellä nopeasti se viimeisinkin, joka käsitteli tällä kertaa teetä. Kävin nimittäin Stockmannilla tuhlaamassa 100mk teehen, jolloin haltuuni siirtyi yksi purkki ökymerkkistä savunmakuista Lapsang Souchongia, yksi pussi Darjeeling FTGFOP 1 First Flush Puttabongia ja yksi pussi Pai Mu Tan kiinalaista valkoista teetä. Sääli, ettei Herkussa sattunut olemaan sillä hetkellä yhtään Oolongia.

(Nyt on siis erittäin hyvä aika tulla vierailemaan Temppelissä, suuri mahdollisuus saada jotain hyvää juotavakseen;)

Siirtytään väliksi vähän korkeammalle abstraktiotasolle: Mulla on viime aikoina ollut jostain syystä aika tosi nihkee taustafiilis. Ja pahinta siinä on ollut just se, että mä en todellakaan tiedä mistä se johtuu. Välillä ehti olla jo sellanenkin fiilis, ettei jaksais tehdä vapunkaan hyväksi mitään, vaikka se on sentään toinen mun vuosikalenterini kahdesta tärkeimmästä vakiotapahtumasta. Eilen taisin kuitenkin saada siitä olosta voiton (oli jo aikakin), tänään on ollut oikeen hyvä fiilis siitäkin huolimatta, että Ilona lähti Seinäjoelle joidenkin puolituntemattomien tyyppien bileisiin sunnuntaihin asti, eikä pääse siten huomisiin Akin ja Hannan tupareihin. Vappukampanjakin taitaa selvitä kriiseistään, mä lupasin vielä tänään väsätä ne flaikut Jussin tekemän tekstin pohjalta. Toivottavasti nyt vappuna vaan on kaunis ilma.

---

Musiikkiuutisia: Mä olen alkanut diggaa YUP:stä ihan homona, ostin kolme niiden levyä ja jokaisella on aika loistokkaita biisejä, varsinkin se uusi on aika hyvä. Ja nyt kun muistaa, niin pitää mainita sekin, että jo pitkän aikaa sitten Klausilta saamani Jimmy Cliffin "Simply the best" -kokoelma on ihan sikaoivaa letkeän hyväntuulista reggaeta.

Syvän ymmärryksen hetki.

Löysin tänään sekä pari palapelin puuttuvaa palaa, että ohjeen, joka näyttää muodostuvan kuvan. Joitakin paloja katosi kyllä samalla, mutta ne eivät ole niin tärkeitä. Ne olivat vain korvaavia kappaleita täyttämässä tilaa oikeita odotellessa.

Olen siis sitten viettänyt koko iltani Rauhan kanssa, ensin yhdellä tuopilla Chaplinissa, sitten pitkän aikaa täällä, Jaffakin kävi ja joimme olutta ja tein kampanjaflaikun valmiiksi, sitten vielä miittaamaan Hannaa jonnekin Töölöön. Ihana nähdä sitä. Hassua. Kävelin juuri takaisin läpi sateisen kaupungin. Tuollaiset ovat aina henkisiä matkoja, tämä toki pienempi kuin suurimmat, mutta hyvä silti.

Selasin muuten baarissa kännykkäni muistia, viestejä, joita olen kirjoittanut itselleni asioista, jotka olen halunnut muistaa. Mutta mitähän ihmettä tarkoittaakaan ".. Älyttömän hyvä ylikuningatar, söpö, kaunis kautta bC!"?. Runouttakin löytyi: "Kadotin itseni väkijoukkoon, enkä nyt tiedä, mistä suunnasta etsiä.". Kaikkein paras oli kuitenkin viesti, johon olin raapustanut vain: "Universumin kostea käärö". Sitä kun ajattelee, niin siinä on niinq se kaikki. Tähän yöhön kuuluu meditointi.

On vielä paljon asioita, mitä mä haluaisin sanoa. Sääli, että te ette ole niitä, joille niistä haluaisin kertoa.

Hiljainen hymni menneisyydelle, taisteluhuuto tulevaisuudelle.

Viimeinen viikko on ollut ihan mukava kokonaisuudessaan. Sopivasti töitä, sopivasti vapaa-aikaa, sopivasti interaktiota ihmisten kanssa. Kyllä tämä tästä.

Torstai- ja perjantai-illat vietin Gloriassa Ääni ja Vimma -bändikatselmuksen semifinaaleita katsomassa. Oikeen myönteinen kokemus, paljon erilaista musiikkia. Perjantaina pompittiin vielä porukalla keikkojen jälkeen vähän ympäri keskustaa ja päädyttiin Panulle Albertinkadulle. Ei me sitten hirveän kauaa viivytty, mutta ehdittiinpä pelata Kaaos/Muutos -peliä, joka upposi porukkaan ihan hyvin. Hauska ilta.

Eilen oli ensin Sangen kokous, joka kestikin sitten hyvän aikaa, aina klo 13:sta bout viiteen, jonka jälkeen kävimme vielä syömässä. Hyvin mukavan epävirallinen ilmapiiri, eikä se kaikenlaisen jauheskeleminen alkanut puuduttaa kuin vasta ihan loppumetreillä. Päädyin vuoden 2002 hallitukseen. Nyt kun vielä tulisi jotain, missä Sangea voisi oikeasti hyödyntää.

Kokouksen jälkeen pari tuntia Glorantha -ropen miettimistä, sitten taas Gloriaan, tällä kertaa finaalia katsomaan. Aikaisemmista päivistä poiketen Gloriaan oli ensinnäkin jonoa ja toiseksi pakollinen narikka, mutta oli se sen pienen vaivan arvoista. Bändit soittivat pääosin vielä paremmin kuin semifinaaleissa ja meininki oli hyvä, me oltiin paikalle saavuttuamme melkein kaikessa megessä metalli-moshauksesta hiphop-kuvioihin.

Aikaisemmin oli ollut tarkoitus, että pelaisimme yöllä vielä Gloranthaa, mutta Eside "Hevoskamelin muisti" Siukola onnistui jotenkin mystisesti päätymään melkein itikseen ennen kuin kukaan tajusi, että sen ois pitäny olla meidän kanssa pelaamassa. Melkein pelasimme kuitenkin, mutta kun kaikki muutkin olivat niin väsyneitä, päädyimme lopulta oikein nerokkaaseen, ropejen perinteet murskaavaan käänteentekevään ratkaisuun: Menisimme nukkumaan ja pelaisimme aamupäivällä herättyämme - siis silloin kun olisi jo valoista. hrr.

Tämä päivä on ainakin mulla pyörinyt kokonaan tuon Glorantha -ropen ympärillä. Aamulla pelattiin, sitten tuli Halzamiitti ja hammastalkoot, mutta mä olin aivan liian Gloranthassa osallistuakseni. Viiskulmastakin piti nopeasti selvitä jatkamaan peliä. Sähläämistäkin mahtui päivään vaikka millä mitalla, mutta lopputilanteeseen mä olen itse asiassa hirveän tyytyväinen. Pelistä jäi ainakin mulle tosi hyvä fiilis, varsinkin kun sen aloittamista ollaan tässä jo hyvän aikaa valmisteltu ja odoteltukin. Punaisen Tammen klaanin tämänpäiväisen seikkailun tarina löytyy pelin saitilta.

---

Pakko alkaa kirjoittamaan tätä joka päivä, jos aion yhtään pitää tätä enää yllä.

Pääsiäinen on ollut aika kuoppa. Ilona lähti Ruotsiin, ja mä oon viettäny koko pääsiäisen yksin himassa istuen. Oon mä tosin asioitakin saanu aikaan, poistin AFS:n fishermanista, selvitin fishermanilta kadonneiden systeemitiedostojen ongelmaa ja totesin, että uzin AGP-väylä taitaa olla viallinen (takuu on onneksi vielä voimassa).

Ainoat ihmiset, joita olen tähän mennessä nähnyt ovat olleet Jussi slithermorph Jussi, johon törmäsin ainoalla ruoanhakumatkallani sivistyksen pariin (siinä vaiheessa kun olin perjantaina jo kuolemassa nälkään) ja eilen Pirjo, Klaus ja Tau, kun käytiin tossa Fredrikintorin TORI -nimisessä mestassa syömässä. Suosittelen muuten, ISO hyvä alkupalasalaatti, joka olisi voinut riittää pienemmille koko ateriaksi, oli 10mk ja TODELLA täyttävä ja hyvä salvia-kana uskomattoman hyvin maustetulla pastalla bout 50mk.

Tein myös snadisti meidän Glorantha -kampanjaan matskua. Erityisesti mä yritin helpottaa vastaista tiedonhankintaa dopimalla kaikki Glorantha-Digestin arkistot ja lisäämällä ne temppelin HtDig -hakukoneeseen (ei kuitenkaan vieläkään toimi, kun Temppeli alkaa jo olla niin megaiso, että tietokannan tekeminen vie melkeen useita päiviä). Vielä on paljonkin tehtävää, mutta ehkä jo tänä yönä päästään pelaamaan.

Sain mä myös sitten siivottua, vaikka aluksi olinkin niin lamassa. Vielä pitää vähän finalisoida, mutta olen aika tyytyväinen siihen, että Ilona saa palata siistiin kämppään.

Viime yöllä oli vielä aikamoinen uskonkriisi, mutta "enpuhumistääntärkeästämuitakinkoskevastaennenkuinolenvarma" -politiikkani mukaan en kerro siitä täällä.

Nyt ulkona on aivan upea lumisade, meidän ikkuna on juuri oikeanlainen sen katselemiseen, taustalla taloja ja edessä kauniin valkoista peittoa keräävä puu.

[00:09] <^sanna> Mun tekisi mieli kerätä kaikki kaverit lämpimälle ja hieman sumuiselle suoniitylle parin männyn luokse, piirtää maahan rituaalirinki, viimeistellä se kivillä, sytyttää paljon kynttilöitä ja halailla kaikkia,.

ÄÄägh, häpeän, enkä voi uskoa, mutta olen addiktoitunut Black & Whiteen. Tai ainakin mä olen pelannu sitä n+5 tuntia viimesenä kolmena päivänä. Lopullista tuomiota ei kuitenkaan vielä ole julistettu, aina välillä iskee läpi se, että peli on kuitenkin vain populous ja ne miljoonat sen kloonit joita mä olen jo pelannut uusissa kuorissa, vaikka hienoissa kuorissa onkin. Onneksi on loma, muuten ei tulisi mistään mitään.

Perjantaina oli Rauhan synttäribileet Hakuninmaalla. Aika oudot hipat, eikä vähiten sen takia, että Rauha ja Aino olivat mehulinjalla. Vähän laimea meininki, mutta tärkeät ihmiset.

Lauantai oli luges päivä. Käytiin syömässä ja saunassa Espoossa, missä oli varsin hyvä ja leppoisa tunnelma. Illalla tehtiin Glorantha-kampanjaan hahmoja, kaikki olivat paikalla ja edettiin hyvin, kampanjasta on tosi hyvä fiilis ja kaikenlaista uuttakin mahtui mukaan, Nikon ja Ilonan hahmot muodostavat avioparin ja Maken hahmolla on 11 -vuotias lapsi.

Sunnuntaina kirjoitin vihdoin sen halzamailin, mikä piti kirjoittaa jo puolitoista kuukautta sitten (Lomaruulz taas;), miitissä kävimme vain syömässä Cityrollssissa ja tsiigasimme hetken Illuminatia (pitää muuten hankkia sekä suomenkielinen että englanninkielinen versio tosta) ja sitten himaan. Illalla Viiskulma, Kallen kanssa piti leikkiä ritaria, Pirjo ja Ilona oli linnanneitoja, Kalle ritaripäällikkö ja mä tietysti alempi ritari. Pistettiin pari sataa noitaa paloiksi ja lennettiin ilmalaivalla ja huolehdittiin hevosenjätöksistä. Olisipa lapsen mielikuvitus.

Tänään syötiin hyvää safkaa ja käytiin rullaluistelemassa. Kevätauringonpaiste.

This has been a pikaentry broadcast.

Olen mä kyllä itseeni tyytyväinen. Sain taisteltua läpi jo todella huonolta näyttäneen tilanteen, todennäköisyyslaskenta 1:n tentissä sain luullakseni kolme vastausta neljästä täysin oikein ja viimeisestäkin joitakin pisteitä ja nyt tänään on vielä logiikka 1, jonka pitäisi olla vain pieni rapiseva murunen mun tietämykseni taakan alla (hOhoo!). Kahdelta kokeeseen, ja sen jälkeen mä olen taas _V A P A A_.

Niin siis, jos joku ei vielä käsittänyt, niin selvennetään, että mä olen viimeisen viikon käyttänyt täysin pelkästään tentteihin lukemiseen, kun nyt satuin olemaan niin sikatyhmä, etten aloittanut opiskelemista kunnolla lukukauden alusta asti. Pari päivää sitten olin jo aivan helisemässä, kun en ollut nähnyt mulle hyvin tärkeitä ystäviä niin pitkään aikaan (niin, mulle viikko on jo hyvin pitkä aika) - onneksi Tea sitten järjesti ne synttäriteekestinsä, joihin oli pakko mennä. Hieman yllättäen, sillä kutsut oli esitetty vasta samana päivänä, sinne olivat kyenneet raahautua myös lähes kaikki ne muut ekstratärkeät ihmiset bC!:stä, joita oli jo ikävä. Se helpotti jo tarpeeksi, vaikka eivät varsinkaan nykyään kaikki tärkeimmät ystävät ole wanhaa bC!-porukkaa. Jo tuonkin takia mulla oli sikakivaa, mutta henki oli muutenkin hyvä ja tilaisuus onnistunut.

Muistinko jo mainita, että olen kohta VAPAA? ja LOMALLA ensi viikon loppuun. Se ei korvaa kaikkea menetettyä, mutta antaa sijaa uudelle.

---

Ilona alkoi pitää taas nettistään, temppelissä tällä kertaa. Vielä parin entryn nojalta en osaa sanoa, millaisen uuden näkökulman se meidän elämäämme avaa, mutta joka tapauksessa se tulee olemaan mulle rikkaus, saada taas pieni kurkistus kokemiini asioihin toisen oikean elävän olennon omasta erillisestä näkökannasta. Nettikseensä kirjoittaa kuitenkin välillä niin eri asioista ja eri tapaan, kuin mistä keskustelee kumppaninsa kanssa.

Yllätyin positiivisesti tänään, kun luin Tigin (joka on yksi niistä, jonka näkemättömyyden viime viikkoon olen pannut merkille) kaksi viimeistä nettisentryä. Viimeinen oli niin hyvin kirjoitettu, että sitä oli hauska lukea ihan senkin takia, mutta niissä oli myös asiaa, joka kiinnosti mua. Nyt ois pitänyt olla taival pystyssä, niin ois voinut paljon paremmin käydä vuoropuhelua, nyt ei tiedä mihin kirjoittaisi, kun tigi kommentoi Iiristä ja mun tekee mieli kommentoida tigiä. Taipaleella voiskin alkaa olla jo mahiksia, kun lähes kaikkien oleellisten nettikset on jo muutenkin temppelissä :).

Enivei: en mäkään muista ensirakkaudestani oikeastaan mitään, enkä varsinkaan mitään mitä pitäisin toivottavana. Siitä toisesta isosta rakkaudestani mä kyllä muistan hyvin paljon, jopa sellaisia asioita, mitä pidän toivottavana, mutta yhtä paljon asioita, joita en toivo.

Alkuperäinen psykologi tietysti tuskin on tarkoittanut tietoista toivomista, vaan alitajuisia oletuksia, jotka ajaisivat meitä helpommin samanlaisille urille, mutta ainakin omassa elämässäni jokainen neljästä vakavasta suhteestani on tähän mennessä ollut niin erilainen, että varmaan on alitajuiset odotuksetkin saaneet aika kyytiä.

Niin, ja on se niin kiva kun kevät tulee. Pitää tänään koettaa pitää isoa ikkunaa päivällä auki niin että voi arvioida, milloin kevätbileet tulee. Ensi viikon viikonloppu kuulostaa näin alustavasti oivalta ajankohdalta, silloin mun piti muutenkin kutsua ainakin Tipu, Ville ja Heli tänne bilettämään ;).

Edelliskesän lämpimät kesämuistot palasivat taas mieleen, kun kaivoin seremoniamestarin levyn taas esiin ja katsoin koneella olevia Komsalö -videoita. Kesän käsitteet: Vappu, Kesäsiideri Espalla, Aurinko, Onni, Vapaus, Komsalö. En muista, olisinko koskaan ennen ollut näin onnellinen keväästä ja odottanut sen saapumista näin paljon. Jo meidän (mun, Rauhan ja Ilonan) Espalla keskellä lumisadetta pitämässä kevätpiknikissämme kesäsiiderin maku painoi silmät kiinni ja ihan vaan sulatti koko ympäröivän todellisuuden pois aivoista ja korvasi sen kesän lämmöllä, hyvillä tunteilla ja iloisilla huudoilla.

Niin, tigille piti vielä sanoa, että hyvin useissa aineissa yliopiston pääsykoekirjat ovat koko tutkimusalan erilaisia teorioita käsitteleviä kokoelmakirjoja, tarkoitus on antaa hyvä kokonaiskuva kaikista alan eri lähtökohdista ja avainteorioista. (Yllättäen tosin esmse sosiaaliantropologian pääsykoekirja ei ole tällainen vaan keskittyy pelkästään lahjan käsitteeseen. Pitäisi varmaan lukea se ihan omaksi huvikseen, vaikuttaa niin mielenkiintoiselta.)

Yhtenä päivänä tässä mä sain valaistuksen. Mä muistin monia asioita, joista on yli kymmenen vuotta aikaa. Jo nyt mun elämäni on ollut pitkä, ja silti vasta alussa.

Vai että pitäisi huomiseksi väsätä vielä Vodka-vattuja. No, ehkä mä jostain löydän sitä rahaa tarpeeksi.

Tunnen olevani nyt kahden merivirran kohtaamispisteessä. Niistä syvemmän sininen vetää minua puoleensa, sillä se on kotini, ja sen sisällä piilevästä lämmöstä olen ollut liian kauan poissa. Seikkailuni lämpimänvihreillä vesillä ovat olleet antoisat, mutta kaipaan jo hetken rauhaa trooppisilta tuulenpyörteiltä.

Nettis on faasitilassa. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten ole kirjoittanut joka päivä, toisaalta en halua palata takaisin vanhaan, toisaalta haluaisin kirjoittaa vaikkapa viikkokirjaa, että viikon tärkeämmät tapahtumat pääsisivät esille, toisaalta haluaisin kirjoittaa pelkkää ajatuspäiväkirjaa, juuri silloin kun jokin tärkeä ajatus tulee päähän.

Tärkeiden ajatusten työstäminen nettikseen on vain todella aikaavievää ja vaikeaa, ensinnäkään ne eivät ole selkeitä ja toisekseen ne melkein pitäisi työstää ja kirjoittaa mahdollisimman pian sen jälkeen kun ne saa, tai muuten ne eivät enää tunnu niin tärkeiltä - Niin, kyllä tuo edellinen tarkoitti sitä, etteivät ne niin megatärkeitä ole, mutta megatärkeistä havainnoista kirjoittaa joka tapauksessa johonkin ja ne muistaa, tarkoitin juuri niitä asioita, jotka saavat aikaan hetkellisen valaistuksen tunteen, vaikka eivät lopulta olisikaan niin merkittäviä.

Lopun perjantaita vietin kotona yksin olemisen suomassa rauhassa, työstin vedosta pelaajien klaanista Glorantha-kampanjaani. Yöllä kävin kanssa Poikien Veikeiden (Tigin, Sampon ja Mikon) kanssa snagarilla ja syömässä lettuja. Tyypit olivat niin luolastoseikkailijoita kun vaan voi olla, enkä aluksi ollut edes lähteä, mutta kyllä niiden kanssa sitten ihan hauskaa oli. Kotona valvoin vielä pitkälle aamuyöhön ja kirjoitin kryptattuun tiedostoon, mitä mieltä mä oikeasti olen ihmisistä. Vaarallista hommaa minun psyykelläni varustetulle tuollainen, kahdesta syystä: 1) Mielen koherenssin kokemukselle ei tee yhtään hyvää kirjata ylös tunteita, joiden olemassaolon kieltää/sivuuttaa itseltäänkin. 2) Seuraavana päivänä hirveässä kännissä voi melkeen vahingossa lipsauttaa jotain.

Niin, seuraavana päivänä oli taas bileet Teksasissa. Sitä ennen piti kuitenkin käydä Kallen synttäreillä, mikä oli varsin mielenkiintoinen kokemus. Tai siis, paljon tuntemattomia kolmekymppisiä pikkulapsien kanssa, täysin uudenlainen ympäristö ja tilanne. Hyvä kokemus kuitenkin.

Tapasin Tampereelta tulleen Ilonan keskustassa, kävimme hakemassa meiltä viinakset ja lähdimme taivaltamaan Teksasiin päin. Ehdimme vasta vähän vaille yhdeksän bussiin, mikä tietty oli jo aikaisemmin johtanut "Eetu raahaa persees jo tänne" -soittoihin, joihin olin vaihteeksi suhtautunut "I'll be there when I'm goddamn ready" -asenteella.

Seuraa tärkeä esimerkki Eetun ajattelutavasta: Bussissa mua jo etukäteen ärsytti, että ihmiset tulisivat olemaan jo hirveässä kännissä ja ärsyttäviä kun me saavuttaisiin. Työnsin tuon ärsytyksen kuitenkin mieleni "tulevaisuudessa paikkaansapitämättömien epämiellyttävien asioiden" hyllylle, jota ei käsitellä. Arvelin kuitenkin näet varsin nopeasti tuossakin tilanteessa pääseväni bileisiin ja fiilikseen mukaan, joten miksi turhaan ärsyyntyä asiasta, joka tulevaisuudessa ei olisi merkityksekäs?

Ja näin, kun bileisiin saavuttiin, olivat kaikki kyllä jo aivan hirveässä kunnossa ja jotkut ärsyttävässäkin, mutta ei siinä voinut kuin ilahtua totaalisesti kun ensimmäisen minsan aikana hyppää joka nurkasta tyyppejä halaamaan ja hihkumaan kuinka kiva on, että mä vihdoin saavuin. Tuli sellanen ihana pidetty olo. Bileet oli hauskat, oli kiva nähdä useita ihmisiä pitkästä aikaa, vaikka tuosta saikin vasta ensihoidon, pitää nähdä niitä kaikkia vielä erilaisissa tilanteissa ja enemmän. Ville, Rauha, Aino, Veikko, Tipu, Matias (vaikka sen näin bileissä ehkä kahdesti), Milja, ...

Viinaakin kului. Ilona oli ihan seilissä, suuteli Jenniä ja Tipua ja Soulista ja Villeä, jota mäkin suutelin. Juttelimme ja bondasimme, uusienkin ihmisten kanssa. Esimerkiksi Petran ja Tipun kanssa oli hyvä keskustelu. Keksimme taas yhden vappukampanjaidean, joka ei kuitenkaan juuri tällä hetkellä suostu muistumaan (Ei kun ihan oikeesti, kyllä mä muistin sen vielä bileiden jälkeenkin!-). Jos joku muu sattuu muistamaan sen ennen mua, voisiko ystävällisesti heittää kommenttina tähän entryyn?-). Yöllä tultiin taksilla Roban päätyyn ja käytiin Stadin Kebabissa. Loppuyö... noh:

[16:19] <^sanna> Niin, kävi kyllä meillekin Ilonan kanssa silleen että aamulla ihmeteltiin että miksi ihmeessä me herättiin ilman vaatteita eri huoneista.

Sunnuntaina vietettiin ansaittua krapulapäivää, taivas oli yhtä kuin lokoilu olohuoneen lattialla olevalla patjalla ilman, että tarvitsee liikuttaa evääkään. Emme päässeet Halzamiittiin, Tigi ja Sampo kävivät tekemässä nuudeleita. Minä ja Ilona tehtiin taas spagetti Carbonaraa. Mä en päässyt eroon siitä krapulaolosta ennen kuin vasta juuri ennen viittä kun kävin suihkussa ennen lähtöä Pirjon ja Klausin kanssa syömään. Mentiin Li Chingiin mun suosituksestani. Safka olikin taas hyvää, mutta sitä oli paljon, ottaen huomioon että olin syönyt pari tuntia sitten. Klaus kertoi kaikenlaista mielenkiintoista Meksikosta, vaikuttaa erittäin hyvältä valinnalta matkakohteeksi, ainakin jos on oikeasti kiinnostunut keskiamerikan intiaanikulttuureista tai muutenvaan haluaa lisätä taas uuden ihan erilaisen kulttuurin plakkariinsa.

Tänään on ollut harvinaisen hauskaa istua duunissa. Biokeskuksen esittelyvideo julkaistiin, duuninteko on ollut verkkaista ja fiilis on ollut hyvä. Aamulla sain vielä tietää lääkärissä, että korvatulehdus on hyvällä mallilla poistumassa ja onnistuin saamaan myös ajat röntgeniin ja allergiatutkimukseen kroonisen nuhani selvittämiseksi. Nyt kotiin syömään rakkaani kanssa.

Luin tänään taas aamulla todennäköisyyslaskentaa. Jos nyt jaksan vielä vähän lukea, pääsen sellaiseen turvalliseen tietoisuuteen, jossa tunnen olevani megessä siinä missä mennään :).

Kellon lähetessä kahta nappasin kannettavan mankan mukaan ja lähdin suuntaamaan Ressuun. Ensinnäkin Ilonan piti päästä kahdelta, mutta sitäkin tärkeämpää oli se, että kahdelta alkoi taas radio Helsingin paskalista, joka on ehdottomasti parhaimmillaan porukassa kuunneltuna. MM. hyvä. Kopista löytyi samanmielisiä ihmisiä. Kesäsiideri jäi tosin saamatta, kun ei millään kyennyt menemään kauppaan kesken listan. Sääli vaan, että se oli jostain syystä tunnin mittanen kahden tunnin sijasta.

Ilona lähti Tampereelle, tulee kyllä huomenna takasin. Piti silti mainita, kyllä se vaikuttaa. Tein ulkoasun ja sisältöä titanic.temple.brainlez.org:lle, johon olen juuri varsin tyytyväinen. Mä oon pitkään jo halunnut tehdä jollekin fanisivut. Pitää vaan varoa, ettei mene liian pitkälle, kun haluan vain piruilla, en suututtaa.

plääplääplää. Hitto että oon väsynyt.

Töissä. Temppelistä on tullut oikea nexus ihmisten nettiksille. Myös temppelin postit ja irkkipalvelut ovat jo useammalle elintärkeitä. Mä olen hyvin ylpeä tästä kaikesta, vaikka se vaatiikin jo oikean ylläpitäjän vastuun ja välillä koviakin uhrauksia kun Temppeli pitää saada välittömästi pystyyn hinnalla millä hyvänsä jos jokin menee pieleen.

Olen pari viime päivää oikeasti lukenut todennäköisyyslaskentaa. Vähän pakkokin, ensimmäiset välikokeet ovat bout viikon päästä.

Eilinen rope oli mitä oli, paremmin se onnistui kuin aikaisemmat, mutta kolme syytä tekivät sille hallaa. Sen sijaan, kun astuin ulos Tigiltä ja Sampolta, oli ulkona aivan erinomaisen hieno ja mystinen sumu, joten soitin Ilonan kanssani ulos kävelemään. Muistelin gaengifiilaria, päätin kirjoittaa siitä vielä lisää, luultavasti tänne päivien sekaan. Kävelimme Ruoholahteen asti, harvemmin kulkemiani reittejä, ne toivat mieleen kaikenlaisia tunteita, muistoja, jotka kutkuttelivat mieltä. Hyvä olo. Rakastunut.

Sain jopa vihdoin kopioitua Lissulle ne levyt, asia, mikä mun piti tehdä jo iäisyys sitten, ennen Jamaikanmatkaa. Siitäkin tulee hyvä mieli.

Olen koko aamupäivän käyttänyt All Your Base -ilmiön tutkimiseen. Että jokin meemi voikin olla niin ratkiriemukas vaikka kuinka pitkään. Aina joku löytää siitä jotain uutta. Esimerkiksi www.allyourbrand.org. Nytkin pyörii taustalla allyourbase-taustakuvienvaihtajaohjelma

Perjantaina mun päässä naksahti jokin, halusin tuntea olevani turvassa lämpimässä sylissä pahalta maailmalta. Lauantai-iltana se muuttui joksikin muuksi ja mä itkin Koffin puistossa kunnes Ilona tuli hakemaan mut pois sieltä. Vieläkään en ole ihan varma mitä se oli. Joku aita päässä joka tapauksessa kaatui ja jotain tuli ulos ja hyvä niin, tietty parempi olisi, jos tietäisi tarkkaan mitä se oli. Kyllä mä jo nyt aika pitkälle tiedän: Mä tarvitsin jotain tunnepurkausta ja ruokin sitä oikein innolla, kun se tuntui niin voimakkaalta ja hyvältä. Lähinnä mä itkin viattomuuden katoamista, halusin siihen yhteen tarkkaan hetkeen jotain viisi vuotta sitten kun me maattiin neljästään Panun yksiössä osaksi päällekkäin ja oltiin niin pirun sinisilmäisiä ja teiniangstisia. Sen jälkeen on kaikille tapahtunut niin paljon paskaa.

Ei, en minä rupea kyyniseksi, luulisi teidänkin tietävän jo ihan tarpeeksi hyvin, ettei sitä optimismia saa musta kitkettyä edes "Joseph suosittelee" machetella. Tänään on kaunis ja kirkas päivä, ihan sama miten harmaalta se oikeasti näyttää. Tuntuu puhdistautuneelta.

Tänään aion sitäpaitsi opiskella. Se on se asia, joka on aiheuttanut mulle aika pahaa taustastressiä pitkän aikaa - siis se, etten ole opiskellut. Nyt mä tiedän, että jos pääsen vain alkuun tuntuu lukeminen vain hauskalta, varsinkin kun aiheet ovat mielenkiintoisia. Eikä tarvitse enää angstaa siitä, miten on ihan sikajäljessä ja kaikki on päin Tervanevan suota.

Mä olin jo tässä kevätmuutospyrskeessä aikeissa kirjottaa tänne, etten jaksa enää kirjoittaa päivien tapahtumia ja että purkaisin itseltäni kaiken vastuun nettiksenpidosta, mutta taidankin vain muuttaa vähän tyyliä ja katsoa johtaako tämä minnekään. En siis aio ainakaan tänään kertoa viime päivien tarkkoja tapahtumia, nyt tuntuvat taas ne ajatukset ja fiilikset niin paljon tärkeämmiltä kuin tapahtumien kronologinen järjestys.

Enivei, eilen oltiin eka ropeporukan kanssa kahvilla ja yritettiin setviä metapeliä parempaan kuntoon. Teorian tasolla onnistuttiin, käytännön näemme huomenna. Sivuvaikutuksena observoin eri ihmisten kanssa kaikenlaista sosiaalisesta avaruudestamme (kiäh kiäh nyygh).

Kahvin jälkeen oli pakko lähteä Annankadun William K:hon Matiasta morjenstamaan, kun sillä oli synttärit. Matias ei kyllä hirveästi puhunut ja lähti Helin kanssa kotia päin aika nopeasti, mutta mä en päässyt 'pakenemaan', kun Sampo oli juuri epäonniseen aikaan käynyt hakemassa meille hyvää White Diamond olutta. Lopulta se päätyi sitten siihen, että istuimme, Veikko, Sampo, minä ja Tigi, pilkkuun asti siellä ja juttelimme ja bondasimme, älyllisellä tasolla. Ja tänään piti taas mennä neljältä Kilroylle katsomaan, paljonko matka Meksikoon maksaa, ;). Atsteekit, Mayat ja Inkat kutsuvat. Ja tietty pitää käydä poikkeemassa pariksi viikoksi Jamaikalle, tsekkaa miltä se tuntuu kun tuntee jo kuviot. Menemme kuitenkin vasta huomenna.

Viattomilla on vielä valta tehdä asioita, joita sen menettäneet eivät tee paremman tietämyksensä valossa. Valta oppia, sekä virheistä että niistä virheistä, jotka eivät ole virheitä.

Onnellisuusindeksi *********

Suotta en ole pöpi päästäni. Meidän Glorantha-kampanjakin etenee hyvää vauhtia, kolmella neljästä pelaajasta on jo hahmorunko ja homma tuntuu hyvältä. Nyt pitää vain luoda klaani, klaanin tärkeät hahmot, vähän tarinarunkoa ja lopulta kirjottaa hahmot osaksi klaanin elämän monisyistä ryijyä (KRAHHAHAHHAHAAHAHAH)

For great justice, all our spring are belong to us all

---

Aamulla luin Cerayan nettistä ja se sai mut taas vähän outoon mielentilaan. Nykyään aina kun törmään ihmisiin, jotka tuntuvat olevan pahasti ristiriitaisia ja/tai epätasapainossa yllätyn. Huomaan ihmetteleväni omaa tasapainoani, joka on alkanut tuntua jo niin luonnolliselta. Voinko mä todella olla näin rauhassa mieleltäni, jos muiden mieli on ihan solmussa. Välillä mieleen hiipii epäilys siitä, onko mun tasapainoni vain valheellista, onko mun onnellisuuteni itseni huijaamista (mikä kyllä toimii, mutta on paljon laimeampaa kuin oikea onnellisuus). Ei se kuitenkaan tunnu siltä. Kyllä mä vaan oikeasti olen niin onnellinen :).

Vaihdoin pääsivun osoittamaan suoraan tähän nettikseen, ainakin väliaikaisesti, kunnes saan sen uudistettua. Se tarvitsee kevään ja rakkauden värejä (en suotta pursua hyvää mieltä tänään). Niin, unohdin eilen sanoa, että sain Panulta mailissa sen vanhoja vitutustekstejä ja muita kirjoitelmia, joilla saan kuulemma tehdä mitä haluan. En ole vielä kuin silmäillyt niitä, mutta ne ovat todellinen aarre, saada nähdä todella vanhoja asioita toisesta näkökannasta. Niiden lukemiseen vain pitää varustaa mielensä hyvin, sillä ne tulevat varmasti järisyttämään joitakin vanhoja muistoja ja vakiintuneita ajatuksia.

(Tiistai, 20.2. jatkoa)

Olin jo aikaisemmin, ennen edellisillan ropea, ostanut varastoon joitakin pulloja viiniä, kuohuviiniä ja varmuudeksi vielä pullon Prinssieverstiä siltä varalta, että niitä tekisi mieli alkaa juomaan. Ja kyllä siinä istuskellessa sellainen mieliala alkoikin tulla, hyvässä seurassa. Kävin kuitenkin vielä juuri ennen kauppojen kiinnimenoa ostamassa ison läjän siideriä ja kopan Karhua, niillä oli parempi aloittaa, tulee erilainen, hilpeämpi ilmapiiri kuin viineillä ja väkevillä. Ja kuohuviini piti säästää klo 22:59:ksi.

Siinä sitten istuimme iltaa, mukavan pienessä porukassa, rauhaisasti. Kenelläkään ei ollut kiire humaltua, eikä tarvetta pitää koko ajan juotavaa lähettyvillä, pääpaino oli hyvässä hengessä ja keskustelussa, ihmisten muodostaessa luontaisesti piirin Temppelin olohuoneeseen. Kyllähän me humalaankin tulimme, mutta hissukseen ja vasta loppuvaiheessa. Pari vierastakin saapui vielä iloisina yllätyksinä, Iiris ja Niko sekä Ismo.

Illan lopuksi kaikki pääsivät vielä himaan, kello oli vasta jotain puoli yksi. Mä lähdin tarpomaan lumituiskun läpi DTM:ään, jossa olin sopinut näkeväni Hannan, sillä pitihän nyt vielä päivän toinen päivänsankari nähdä. Tässä vaiheessa meistä kaikki olivat ihan hyvässä humalassa, Hannalla ja Akilla oli kummallakin hirveä selitysvimma, Akilla ehkä hieman enemmän vielä kuin Hannalla, ja siinä minä sitten istuin hyvän tovin heidän kanssaan, kuunnellen mitä pelottavinta Perniö -läppää. Lopulta väsymys iski niin, että oli pakko palata kotiin. Tosin emme me Ilonan kanssa kyllä tainneet ihan heti senkään jälkeen nukkumaan mennä ;).

(Perjantai, 23.2.)

Paloheinän kommuunin (Teksasin) tuparit. Miittasimme klo 19.00 oikein ison porukan keskustassa, Maken, Tigin, Sampon, Mikon, Iiriksen ja Tuomaksen. Kun saavuimme, kävi hyvin nopeasti selväksi, että bileet olivat jatkuneet jo pitkään, varsinkin itse isäntien osalta :). Aina kun meni puhumaan jollekin ihmiselle, vaikutti tämä ehkä aluksi vielä ihan järjissään olevalta (pysyi ainakin hyvin pystyssä), mutta heti kun tämä avasi suunsa, tajusi tyypin olevan ihan metsässä.

Bileet olivat railakkaat ja hyvät ja ihmiset olivat hirveässä kännissä. Kaikenlaisia hupaisia pieniä ihmissuhdemeininkejä, Xaztur, jota oli taas mieluisa nähdä, ja tietysti illan MEGAlääh-ylläri. Ja tietysti oli taas sikasiidee heittää ihan sikatyhmää läppää Emmin kanssa. Seita ja Teemukin olivat paikalla ja Seitan kanssa oli taas ihan kiva jutella ja säätää älyttömiä yläkerran parvekkeella. Samoin Maken kanssa oli hyviä jutteluita kun sitä taas näki. Paljon ihmisiä siis, joita oli taas tosi siisti nähdä vähästä aikaa. Saimme jopa jotain idiksiä Villen ja Maken kanssa bC!:n vappukampanjaksi, mutta ne taitavat kyllä kaikki vaatia hienoista kehittelyä. .. (khrhm;).

Niin! ja mä sain vihdoin mun kirveeni (Kiitos Heli ja Helin mutsi;), jota jopa Xaztur arvosti. Fiskars Handy 1400 halkaisukirves, todellinen käden luonnollinen jatke, täydellinen paino, täydellinen kauneus. Tulee osaksi sinua itseäsi heti kun otat sen käteen. lääh.

Lopulta kun voimat alkoivat myöhään yöllä olemaan lopussa keksi joku idean yhteistaksista keskustaan. Saimmekin kerättyä täyden tilataksillisen ihmisiä ja jopa hoidettua tilataksin paikalle. Matkasta en muista paljoakaan, humala oli jo melkoinen. Himassa ei enää paljoa pysytty pystyssä. Kirves sentään pysyi mukana :)

Seuraavana päivänä oli määrä palata Teksasiin jatkamaan. Tipukin soitti olevansa tulossa ja pyysi mua hakemaan sille Vadelma-Ofeliaa (teinisiiderien kuningatar). Homma kuitenkin venyi ja venyi ja minä ja Ilona ei sitten millään päästy liikkeelle. Jos mä en ois niin halunnut nähdä Tipua ja ollu sille vielä hakureissussa, olisi voinut käydä niin, ettemme me olisi koskaan päätyneet perille, mutta hyvä oli taas että päästiin, sen verran hauska ilta oli tämäkin.

Niin, saavuimme siis vasta joskus iltakahdeksalta. Jussikin oli päässyt sieltä Lapista ihmisten ilmoille hyvällä pipokampauksella ja lapintarinoillaan. Se pirun puukonheiluttelu sai mut toivomaan, etten olisi vielä eilen raahannu sitä kirvestä pois. Vaikka on puukkokin kaunis väline, niin lääääääääääääääääh-kirves.

Tipu oli kyllä muuttunut paljon, mutta yhäkin pirun hauska tyyppi. Ilona kävi sen ja jonkun Tipuun aikoinaan bussipysäkillä tutustuneen kaverin kanssa meditoimassa maistelemassa kosmista väreilevää energiapalloa ja yritti selittää hirveästi, ettei ollut muka humalassa. Ja ne pirulaiset muut vielä tukivat tätä väitettä, ihan vain kiusallaan :).

Hyvän illan päätteeksi lähdimme viimeisellä bussilla himaan.

(Keskiviikko, 28.2.)

Ropepäivä, Sengokua taas. Hyvä peli, mutta päivän juttu tuli kyllä siinä ohessa. Edellispäivän ressukäynnin observointien perusteella yllätyin, joskin ymmärsin myös.

(Torstai, 1.3.)

Ilona lähti Himokselle, tai siis tarkemmin himaansa, josta jatkaisi aikaisin aamulla Himokselle, ja tulisi takaisin vasta sunnuntaina illalla. Edessä oli ensimmäinen kerta, kun emme näkisi toisiamme joka päivä sitten Jamaikanmatkani. Tähän valmistautuakseni olin buukannut viikonlopun niin täyteen ohjelmaa, että varmasti riittäisi (ja hitto että riittikin). Tuli silti kyllä ero heti kalliiksi, kun oli pakko käydä ostamassa ~40 markalla karkkia, 20 markan lugesmehua ja vielä päälle kaksi litraa limua lohduksi %/.

(Perjantai, 2.3.)

Ensin kävin aamulla kahdeltatoista taas lääkärissä, jossa vihdoin selvisi, mikä mun korvassa tarkalleen hyörii. Joku tosi ilkeä ja vaikea bakteeri ilmeisesti, jota korvalääkärit aina pelkää, mutta kun se oli vain ulommassa korvakäytävässä, tärykalvo oli ehjä ja homma muutenkin hyvässä hallinnassa, niin ongelmia ei kuulemma pitäisi olla, sain vain taas uudet, jo kolmannet korvatipat.

Lääkäriltä porhalsin Tean kanssa syömään päärakennukselle yhdeksi. Tea oli taas unohtanut lompakkonsa himaan. Helenakin sattui paikalle. Vähän ajan kuluttua Seita soitti, olimme sopineet näkevämme joskus yhden maissa. Olisin halunnut nähdä Seitan kahdestaan, mutta Ainokin oli halunnut nähdä tätä, ja kun mä en ollut Ainoakaan nähnyt sen Tunisianmatkan jälkeen luovuin tästä ja sovimme, että Aino ja Seita odottavat Vanhan Beercafessa, että saan raahattua itseni ja mahdollisesti Teankin sinne. Tea katosi kuitenkin Portsuun ja niin mä saavuin sitten yksin.

Seita, Aino ja Nelli olivat juuri saaneet tarpeekseen istumisesta ja jouduin siten jokaisen kunnon Miehen pelkäämään tilanteeseen - jouduin raahautumaan tyttöjen mukana kun nämä olivat päättäneet shoppailla. Ei sinänsä, mä kestän yleensä aika hyvin shoppailua ja voin olla megessäkin, jos olen oikeassa mielentilassa, mutta nyt olin kuitenkin odottanut jotain muuta, enkä siten oikein olisi jaksanut raahata. Ainon kanssa oli kuitenkin kiva jutella, kyselin kaiken oleellisen Tunisiasta.

(Kävin syömässä ja kaupungilla, nyt voi jatkaa)

Käytyämme H&M:llä lähtivät Aino ja Nepa jonnekin ja mä jäin Seitan kanssa istuskelemaan Kämp-galleriaan. Juttelimme turhanpäiväisiä ja kävelimme takaisin keskustaan, jossa mä kävin ostamassa ne korvatipat ja sitten käytiin vielä katsomassa, josko Forumin siitä 60's -kojusta olisi löytynyt Seitalle jotain. Ei kuitenkaan mitään juuri sopivaa, mikä sai Seitan taas huonolle tuulelle. Olisin kutsunut Seitan vielä mielelläni teelle, mutta tämän piti lähteä himaan.

Tea kuitenkin soitti, kun oli illalla menossa jonkun fuksitytön synttäreille ja tulimme sitten tänne juomaan lugesteetä ja keskustelemaan (Ne teet mitä sain Klausilta ovat muuten hyvin englantilaisia, ne tuntuvat kaikki vaativan maitoa). Tea teki hienon perhosötökän rautalangasta lahjaksi, kun ei ollut päässyt pimiöön tekemään mitään siellä. Paketoimme sen mustaan pakettiin, sidoimme oranssilla varoitusnauhalla, lisäsimme oranssin onnittelukortin ja pakkasimme koko komeuden lopulta mustaan muovikassiin.

Kun Tea lähti oli jopa ihan hetken rauhallista, ennen kuin Mikko ja Meri saapuivat. Mikko oli aikaisemmin päivällä soittanut ja olimme sopineet pelaavamme illalla porukalla Monopolia. Jonkun ajan päästä saapui Tiuhti-Juhakin ja aloitimme pelaamaan, sillä Tigi ja Sampo, joiden oli myös pitänyt tulla, ilmoittivatkin luuskaavansa. Oli hauskaa istua ja pelata, tosin peli nyt meni vähän jumiin, kun kenelläkään ei oikein ollut täyttä sarjaa kaduista. Ilta muutti siitä kulkuaan kun Sampo soitti ja käski meidän käydä hakemassa Alepasta pusaria kun vielä ehdimme.

Kun Tigi ja Sampo sitten saapuivat - Tigi: "Voutsi pelaattekste ihan oikeesti Monopolii vähänks siistii!!!" ja Sampo: "Äägh ette kai te oikeesti pelaa toi on ihan sikatyhmä peli". Ei me sitten enää kauaa pelattu kun Sampon goonipartiot ja Tigi-motels -ketju sotkivat asioita. Istuimme ja juttelimme, paljastelimme asioita itsestämme, ihan hyvät kännifilosofiat taas kerran.

(Lauantai, 3.3. - Vähän päälle viikko puolessatoista vuorokaudessa)

Lauantaina herätessäni puoli yhdeksän maissa Sampo ei enää ollutkaan sammuneena toisen huonen lattialle. Luksusta. Suunnitelma oli seuraava: 1) Ensin Tealle säätämään sen kone kuntoon, 2) kuudeksi Myllypuroon sukuillalliselle, 3) yhdeksästä alkaen koko yön rope, 4) aamulla viideltä Illusionsin bileisiin, 5) Halzamiitti

Tealle pääsin vähän ennen yhtätoista. Helena ja Tean exkämppis Ellu (joka siis on Helenan, Tean nykyisen kämppiksen kaveri) olivat edellisiltana olleet vähän kaupungilla ja potivat nyt ansiokasta krapulapäivää, Teakin oli vähän väsynyt ja mäkin olin jo aamusta ihan kuitti, melkein olisi tehnyt mieli pistää maaten Tean lattialle (tämä tietysti lupasi jo ihan sikahyvää loppuillan ohjelmalle). Kaikki tämä tarkoitti tietysti erityisen paskaa läppää ja ihan hyvää meininkiä. Sain kuin sainkin Tean koneen kondikseen, aika hyvä humisfixi onkin, erikoiskoneen emolevy normaalissa minitornikotelossa ja johdot menee vähän mistä sattuu. Mutta se toimi jopa yllättävän hyvin ja koko rakennelma jäi aika vakaan tuntuiseksi.

Kahdelta me sitten päästiin lähtemään, Helena ja Ellu tulivat samalla bussilla, minä ja Tea oltiin menossa Kaisan kanssa syömään Frutti di'Mareen. Safka teki hyvää, vaikken mä sitä paljoa jaksanut syödäkään. Kun Kaisa ja Tea tulivat vielä Temppelissä käymään jäi multa viimeiset päiväunimahdollisuudet väliin. Joimme taasen hyvää teetä (teestä muodostuikin koko viikonlopun ylläpitäjä ja pelastus) ja tytöt vähän leikkivät webcamilla.

Viideltä tapasin Pirjon Viiskulmassa, josta lähdimme Myllypuroon. Hyvä nähdä sitäkin puolta suvusta taas vähästä aikaa, ja ruokakin oli ihan hyvää. Palatessani kotiin päästämään ihmiset ropeen tapasinkin jo Nikon ja Tuomaksen Keskustan S-Marketilla, josta tulimme sitten yhdessä tänne. Pelaamaan me ei kyllä päästy vielä pitkään aikaan, Tigi ja Sampo tulivat tosi myöhässä ja sitten piti vielä katsoa nelosen Russ Meyer -leffa, joka olikin aika hilarious.

Pelasimme lopulta kyllä ihan hyvän session, tosin joillakin oli välillä taas tylsää ja asiat etenivät aika hitaasti. Pari kohtaa, lähinnä megajännittävä kellarihiippailu ja sitten jutteluni kalligrafiasta ja runoudesta neiti Morin kanssa nostivat kokemuksen erittäin miellyttäväksi. Pahiten häiritsi se hiton laivanvarustaminen, mitä Titanic ja Jäävuori jo enteilivät, vaikkei se ollutkaan mitään siihen myöhempään neitsytmatkaan verrattuna. No, ennen tätä olivat kuitenkin vielä ne bileet.

Joskus aamuneljältä tänne revähti aika hyvä posse odottelemaan, että Nosturille pääsisi: Veikko, Heli, Matias, Emmi, Ismo, Antti ja Riku. Me jatkoimme vielä jonkun aikaa pelaamista tässä huoneessa, kunnes oli aika lähteä. Kun Nosturin ovet vihdoin avattiin, ei Iiris kuitenkaan sitten päässytkään sisään, hiton tiukkoja olivat papereiden kanssa. Bileet olivat kuitenkin ihan hyvät, vähän liikaa pelkkää jumputusta ja välillä vähän turhan sekaisin olleita tyyppejä, sekä aluksi tuntui että paikalla oli ihan sikana kaikenlaisia tosi kuumottavan näköisiä tyyppejä, mutta kyllä siihen sitten tottui. Oli tosi viileetä tanssia taas tosi pitkästä aikaa.

Aamukahdeksalta, kun 24 tunnin tauottoman tapahtumisen haamuraja lähestyi, tunsin itseni kuitenkin jo niin väsyneeksi, että ajattelin mennä himaan nukkumaan. Paikalle saavuttuani huomasin kuitenkin sänkyni olevan jo varattu niin jatkoin viereiseen huoneeseen, jossa Sampo ja Niko juuri pohdiskelivat nukkumisen mahdollisuutta. Jäimme kuitenkin siinä vielä istuskelemaan niin pitkäksi aikaa, että Titanic saapui huoneeseen ja voi piru, millainen vittuilufestari siitä seurasi. Hyvä vire ja hyvin väsynyt olotila antoivat pontta mitä uskomattomimmille vittuiluille.

Jonkun ajan kuluttua Tigikin tuli sitten sieltä bileistä ja sama meno jatkui. Tosin ei se tuntunut Kuukauden juttua haittaavan. Täysin mahdotonta kuvailla mitä silloin reippaasti yli vuorokauden valvoneessa mielessä meni, mutta mun ja Tigin Gubbe-klubilla ainakin oli hauskaa. Lopulta kun Atlantin tyrskyt olivat varanneet eteistä jo ainakin puoli tuntia ja parin hupaisan "hitto mua kusettaa pakko mennä vessaan" -episodin jälkeen uskalsimme vihdoin keskeyttää, että pääsisimme kauppaan.

Ei siinä sitten vieläkään viitsinyt päivää päättää, vaan päätin ihan reilusti änkeä yli viikon tapahtumat (= tapahtumia, joista jokainen olisi riittänyt yhden päivän tapahtumaksi) puoleentoista vuorokauteen. Menimme Sampolle ja Jennille, tarkoitus oli tehdä safkaa, mutta sitten mun pitikin lähteä jo Halzamiittiin.

Miitissä tulimme taas takaisin Temppeliin, pelasimme Aliasta (Ryöstökierros muotoutui 'jostain kumman syystä' Jamaika-kierrokseksi), jonka jälkeen minä ja Mikko palasimme vielä Eiraan tutkiskelemaan Aibon ihmeitä ja vuodattamaan päivän mehut, joiden pitämisen sisällä oli jo pitkän aikaa sitten todennut mahdottomaksi. Määrittelimme me siinä sivussa vähän Changeling -hahmojammekin.

Illan lopuksi piti vielä mennä Viiskulmaan syömään. Toin mukanani teesiivilöitä, sillä tarkoitus oli tehdä ruoan jälkeen "hyvin tieteellisiä" teenuuttamiskokeita. Ruoka oli hyvää (taas luges pekonikanaa) ja mulla oli aivan älytön nälkä. Yli 30 tuntia valvoneena oli toisaalta paljon helpompi leikkiä Kallen kanssa, toisaalta ei olisi jaksanut millään. Sain Myyltä joululahjani, pirun hienon HUS! Porvari -mukin, hieman kahvia paahdettavaksi sekä Japanilaisen keittokirjan.

Teenmaistelusessiossamme päädyimme lopulta tekemään vain yhden kokeen, otimme saman määrän (1½ teelusikallista) Prince of Wales -teetä samanlaisiin kuppeihin, joissa oli samanlainen suodatin ja kaadoimme jokaiseen juuri kiehutettua vettä. Ensimmäisen annoimme uuttua minuutin, toisen kaksi jne. Lopputulos oli varsin kiinnostava: 1 minuutin tee oli liian laimeaa, 2 minuutin tee oli vieläkin hieman laimeaa, mutta muuten erinomaista, 3 minuutin tee oli kitkerää, mutta 4 minuutin tee olikin yllättäen vähemmän kitkerää kuin kolmen. Kun tähän lisätään vielä kaikki muut teen makuun vaikuttavat faktorit päästään siihen lopputulokseen, että hyvää teetä on täysin mahdotonta valmistaa %).

Eikä se lauantai-aamuna alkanut päivä ottanut vieläkään loppuakseen. Kun pääsin joskus puoli yhdenksän maissa kotiin asti, oli Ilona juuri saapunut sieltä Himokselta. Tuskin vaikea päätellä, mitä siitäkin seurasi, ei me nukkumaan päästy ennen kuin joskus yhdentoista-kahdentoista maissa.

(Maanantai, 5.3.)

Maanantaina en sitten yllättäen jaksanut mennä töihin, vaan käytinkin mieluummin aikaani menemällä Ressuun soittamaan Titanicia kannettavalla gettoämyrilläni, niin kuin olin uhannut. Kävimme välissä syömässä kauppahallin lähellä olevassa kiinalaisessa, muttei mitään toivoa taas että mä Ressuun kerran jouduttuani olisin päässyt sieltä pois, ennen kuin Ilona vihdoin joskus illan saapuessa raahasi mut kaupan kautta kotiin.

(Tiistai, 6.3.)

Rauhaisa koti-ilta. Jussi tuli käymään, selventämään Lapissa keksimäänsä pasianssia, joka osoittautui perus-Windowsin pasianssin (mikä ikinä sen oikea nimi onkaan) muunnelmaksi, fiksuksi muunnelmaksi. Idea oli se, että selattava pakka levitettiin pöydälle kuvapuoli ylöspäin kolmen joukoiksi, niin että pystyi tsekkailemaan mitä kortteja tarvitsee ja siten suunnittelemaan peliään pitemmälle. Satunnaisuutta tuomaan peliin jäivät kuitenkin pöydän korttien alla olevat peitetyt kortit. Peli on näin tietysti helpompaa, mutta huomattavasti mielenkiintoisempaa, eikä silti mikään läpihuutojuttu.

Kävimme myös läpi meidän vanhan hellasytyttimen sisuskaluja ja toimintaa, sekä pohdiskelimme videoiden kopiosuojauksia. Huomattavan mielenkiintoisia keksintöjä, joihin netistä löytyi ihan hyviä selvityksiäkin. Veikkokin kävi jossain vaiheessa iltaa, toi takaisin lainaamansa paidan ja antoi vielä erikoislahjan, Nylon Beatin julisteen. Aika hirveä se oli, mutta oli se silti (tai ehkä juuri siitä syystä) pakko laittaa jonnekin. Lopulta päädyimme tunkemaan sen ulko-oveen (sisäpuolelle tosin;).

(Keskiviikko, 7.3.)

Tänään on taas rope, ihmisten pitäisi varmaan kohtapuoleen olla saapumassa paikalle (kello on jo 17:16). Aamulla tsekkailin, miten temppelin SFTP:n saisi toimimaan, kirjoitin tätä nettistä ja sain vihdoin Thunder Rebelsin luettua loppuun (Gloranthasta muuten mulla ja Nikolla on ollut monta hyvää juttusessiota joka välissä viime viikolla). Nyt pitää sysätä se joko Nikolle tai Ilonalle ja pistää kampanja vihdoin pystyyn.

Kahdelta olin, kuten sovittu, päärakennuksella syömässä Rauhan ja Kaisan kanssa. Myös Tea sattui paikalle. Safkan jälkeen mä kävin vielä Rauhan kanssa moikkaamassa Hannaa ja Lissua Coronassa, sitten Ressun parin Titanic -vittuilun kautta kotiin hoitamaan tämä valmiiksi.

Rope on ohi, Iiris jäi tänne nukkumaan, Ilona on suihkussa. Söimme taas vähästä aikaa toasteja ja pelikin kulki .. no, siedettävästi. Nyt kun olen saanut päiväkirjan taas ajan tasalle tulee taas heti eteen pelin matkapäiväkirjan kirjoittaminen. Ihan hyvä, että seuraava peli on vasta viikon päästä. Tungin Nikolle King of Sartarin ja Wyrms Footprintsin ja Ilonalle Thunder Rebelsin ja vanhan Player's Book: Genertelan. Taidan tosiaan ottaa Mikon neljänneksi pelaajaksi.

Rauhaisan väsynyt olotila. Taidan vetäytyä nauttimaan siitä.

(Maanantai, 19.2.)

Maanantaina oli rope, koko yön peli täällä Temppelissä. Tosi hyvä sessio, jonka pelitapahtumat voi lukea aamuyöllä väsäämästämme pelin sivustosta. Iiris piirteli hahmoistamme hienoja kuvia, jotka nekin toivottavasti saamme kohta sivuille (kunhan ToiminnanMies(TM) Niko saa ne Temppeliin asti). Pelin ulkopuolellakin oli hyvä fiilis, oli tosi hauskaa pelata taas temppelissä, vaikka sekä paikka että ihmiset noudattivat eri koostumusta kuin muistoissa vielä roikkuvassa Glorantha-RQ -pelissämme. Tarjosimme myöhäisyön ateriaksi lämpimiä patonkeja kaikenlaisilla täytteillä, ja piti siinä tehdä sitten jossain vaiheessa yksi Jamaikalainenkin Tuomaksen herättämiseksi (toimi muuten tosi yllättävän hyvin).

Minä ja Sampo valvoimme aamuseitsemään, muut tipahtivat hieman aikaisemmin. Sampo keitti himastaan hakemista aineksista aamupuuron meille kahdelle ja lähti sitten töihin, mä tipahdin muiden jatkoksi nukkumaan.

(Tiistai, 20.2.)

Seuraavana päivänä oli mun synttärit, aika bileet. Tosin ne alkoi sillä, että heräsin ropen jäljiltä ihan sekasin aamulla yhdentoista maissa täysin unohtamaani kellon hälytykseen, ja raahauduin hirveällä kiireellä YTHS:lle taas heiluttelemaan niille korvaani. Se huuhdeltiin ja mä palasin himaan, jossa aloin säätämään Temppeliä ja fiksailemaan kämppää illan epävirallisia kutsuja varten.

Ville soitti ja pyysi lounaalle Annapurnaan, jossa söimmekin sitten hyvin Villen ja Jaffan selittäessä mulle ja Ilonalle älytöntä duunitilannettaan, ne oli huomannu olevansa jonkun softan kehityksessä kilpailijaansa jotain puoli vuotta jäljessä ja posse oli painamassa ylitöitä melkein 24h asiantilan korjaamiseksi. Taas kerran olen tyytyväinen, etten ole pämppä-softa/uusmedia/konsulttiyrityksessä töissä.

Temppeli meni down, kun otin siitä pois Matiaksen kovalevyn ja verkkokortin. Verkkokortin sain korvattua heti, mutta mitään kovalevyä mulla ei ollut heittää tilalle, eikä temppeli oikein tykännyt pyöriä /var nfs:ltä mountattuna :). [aika paha teknoläppä].

Päivän kääntyessä illaksi jaksoimme vihdoin alkaa väsäämään niitä korvapuusteja ja marjapiirakkaa, mitä olimme vieraille suunnitelleet tarjoilevamme. Korvapuustit eivät ehtineet edes vielä aivan valmiiksi, kun ensimmäiset vieraamme saapuivat. Pirjo ja Klaus tulivat tuomaan lahjojani (Monitoimikone, kahviprässi sekä puuttuvat Kraftwerkin levyni) ja Teakin ilmestyi paikalle. Breikkasin viinakaapista Tia Mariani ja pistin kahvilaitteen Blue Mountains -testiin (huomaa snobistiset juhlatarjoomukset).

Kun paikalla saapui seuraava satsi vieraita (joita en siis erityisemmin ollut kutsunut yhtään:), lähtivät Pirjo ja Klaus pois tehden tilaa Jennille, Sampolla, Matiakselle ja Helille. Sama kahvilikööri ja kahvikombo upposi hyvin tällekin porukalle, mitä nyt Matias suosi selvästi yhdistelmän jälkimmäistä osaa potien aika ilkeältä näyttävää krapulaa. Olivat vielä keksineet varsin oivan lahja/korttikombon: 23 donitsia, pullo viiniä ja kondomipaketti, sekä kortti tekstillä "23 -vuotiaana nautiskellaan makeaa elämää, punaviiniä ja hyvää seksiä!". Toi kortti saa yhä hymyn mun huulille kun ajattelen sen aitoutta, ja sitä, miten se onnistuukin osumaan juuri siihen, mistä pidän ja olen onnellinen nykyisessä elämässäni. (Ei, ei kirjaimellisesti, kyllä mä tiedän että te osaatte lukea sen viestin sanojen takaakin, vaikka kuinka haluaisitte piruilla)

Äh, nyt pitää lähteä pankkiin ja töihin, jatkan myöhemmin illalla, asiaa riittää vielä varmaan moneksi sivuksikin :)

Eilen ei sitten paljoa entryn jälkeen tapahtunut. Tein vähän kaikenlaista, en saanut mitään pysyvää aikaan. Katsoin nauhalla olevan Buffy -jakson ja aloin tipahdella tosi pahasti kun se kaksoisjakso telkusta alkoi. Onneksi Ilona tuli sitten viimeisellä bussilla just ennen sen tokan osan alkua, niin heräsin vielä tarpeeksi sen katsomiseksi. Eikä tarvinnut nukkua yksin =).

Tänään oli halzamiitti, johon Samppa oli keksinyt mulla olevan tärkeää asiaa. Siis käytännössä se halusi mun pistävän vauhtia niihin suunnitelmiin, mitä meillä Halzan varalle oli. Paikalle tulikin ihan sikana jengiä, yhteensä meitä oli 13. Ja oli siinä sitten tietysti pakko selvittää, mitä oltiin funailtu. En nyt kerro siitä enempää, ensin pitää saada aikaan se hyvin muotoiltu maili kaikille jäsenille, mutta olin kuitenkin hyvin iloisesti yllättynyt ihmisten kiinnostuksesta ja myötämielisyydestä. Tiedän kyllä tosin useiden tippuvan vielä pois kelkasta, mutta on meillä ihan hyvä mahdollisuus selvitä, sittenkin.

"Virallisen puolen" jälkeen teimme vohveleita ja jäätelöä sekä pelasimme Frendit -peliä. Se oli yllättävän hauskaa. Ei tietenkään yhtään fiksu peli, mutta mitä väliä, hyvällä porukalla ihan pirun hauskaa, ja hlz:n hyvin erilaiset ihmiset ja ihmisten tosi eritasoinen tunteminen toivat peliin vielä oman mukavan lisänsä. Osa jäi vielä katsomaan Iirikseltä löytynyttä Kenshiniä (Meiji -kauden Japanista kertova Anime). Ihan mukava sinänsä nähdä pitkästä aikaa tarinaa vähän eteenpäin, mutta hittovie että viiden jakson jälkeen alkoi olla jo tosi puutunut siihen yhä jatkuvaan megamättöön.

Kun mättöä oli kestänyt vasta viitisen jaksoa jouduimme minä ja Ilona lähtemään jo Viiskulmaan - pitää lainata Iirikseltä se loppu ASAP. Viiskulmassa oli meidän lisäksemme tällä viikolla vain Tau. Ihan hauskaa oli kyllä taasen. Hyvää läppää taas ainakin, hassua miten se tältä perheeltä nykyään onnistuukin niin hyvin.

(Torstai)

Vasen korva oli saatanan kipee. Duunissa oli ihan hauskaa, loppupäivällä pohdiskelimme Atron kanssa sitä, miksi helvetissä OSF1:n malloc palauttaa ENOMEM:iä aina jonkun 300 000:n kutsukerran jälkeen, vaikka fyysisesti muistia ois jäljellä vielä vaikka kuinka.. Se oli ihan hauskaa, yrittää debuggaa ruotsalaisten spagettikoodia.

Tea kyseli, josko mä oisin jaksanu mennä sinne asentaa sen konetta, mutten tuntenut oloani yhtään jaksavaksi sitten duunista päästyäni ja menin vain himaan. Illalla oli vaan lamaa. Suostuttelun suosiollisella avustuksella päätin, että perjantaina olisi pakko soittaa YTHS:lle ja tehdä sille korvalle jotain, se oli välillä niin turvonnut ja kipeä ettei sillä kuullut mitään.

(Perjantai)

Perjantai oli aika boomipäivä.

Aamulla heräsin ihan luonnollisesti jo joskus kahdeksan maissa. Tosin Ainokin soitti ihan kahdeksan pintaan (halusi sanelukoneen Tunisiaan), mutta olin sitä ennen ollut jo hetkiä hereillä. Soitin sinne YTHS:lle, samalle päivälle ei ollut enää lääkärinaikoja (tietenkään), ohjasivat kävelemään ennen yhtätoista toisen kerroksen terveydenhoitajapäivystykseen. Sinne siis hetimiten.

Ei mulla kestäny yhteensä siellä kun jotain kolme tuntia, jona aikana ehdin käydä ensin terveydenhoitajalla, sitten lääkärillä, sitten taas terveydenhoitajalla. Ulkoisen korvakäytävän tulehdus. Sain reseptin korvatippoihin ja korvani huuhdeltiin. Tarkastuskäynti on mun synttäripäivänä.

Olimme sopineet Rauhan ja Tean kanssa lounastreffit Portsun eteen puoli yhdeksi, mutta koska mulla oli vielä aikaa ja Ilona ilmoitti, ettei sillä ollut Ressussa mitään oikeaa opetusta sinä päivänä niin mä tapasin sitten sen.

Olin ihan erilaisessa mielentilassa kun aikaisemmin viikolla kun olin saanut jotain kunnolla hoidettua - Olin siis taas vähästä aikaa oma pirteä ja hyväntuulinen itseni. Käytiin Stokkalla katsomassa, josko sieltä olisi löytynyt jotain ehdottoman tarpeellista, mitä olisin voinut pyytää synttärilahjaksi, mutta kaikki valaisimet siellä oli ihan pällejä, emmekä sitten löytäneet mitään muuta kuin pari kuppia, jotka oli ihan siedettäviä, mutta törkeän kalliita niin että samanlaisia saa taatusti jostain fiksummasta paikasta puoleen hintaan. Syömäkuppeja kyllä ehdottomasti tarvitsisin.

Tea soitti ja tarkisti, että mä olen tulossa, kun Rauha oli sitten ilmoittanut sille olevansa kipeä eikä halunnut rasittaa itseään päivää ennen matkaa. No, me tavattiin Tea siinä Opintoputken päässä, Ilona lähti pääkirjastoon ja me päärakennukseen safkaamaan. Valkosipulihärkä olikin vaihteeksi hyvää, ja me päätettiin lähteä ilahduttaa Rauhaa Hakuninmaalle, kohan ensin poistettaisiin meiltä CD-ROM asema ja tarvittavat CD:t Tean koneen asentamiseksi.

Uuvuttavan pitkän matkan määränpäässämme imailimme sitten Rauhan hyvää teetä ja pelasimme Trivial Pursuitia. Ainokin tuli paikalle ja liittyi mukaan. Me pelattiin yhteensä varmaan ainakin 2½ tuntia, välillä syöden, niin että kun Rauha vihdoin jotain viidettä kertaa pääsi keskustaan (meillä muilla oli vieläkin enintään kolme pylperöä) me valittiin mahdollisimman vaikean värin sijasta helppo - keltainen, tiede ja kosmos: "Mitä ovat trombit?" - "pyörteisiä ilmavirtoja" - "JEEEEEEEEE!!!EJEJEJEJEJEE!!!!!!!!!!".

Eli päästiin vihdoin lähtemään. Piti vielä kaiken lisäksi kiertää keskustan kautta - joka tosin mahdollisti Ilonan poimimisen mukaan Sörnäisistä, jossa se oli just Aikidosta päästyään. Kiemuroiden lisäämiseksi pysähdyimme vielä Tean vanhemmilla, missä mä asensin niille Office 2000:n minkä lisäksi joimme kolmistaan pullon kotiviiniä ja otimme vielä kaksi mukaan.

Vihdoin Tealla. Pistimme Tean vanhan koneen osiin, siirsimme kaiken vähääkään hyödyllisen uuteen ja asensin sitten ensin Windows'98:n ja sitten Office2000:n, samalla iloisesti kotiviini-iltaamme jatkaen. Siinä vaiheessa kun Tea ja Ilona olivat jo tovin istuneet hyvässä keskustelutuiskeessa keskenään lattialla päätin tarvitsevani jo luottomieheni konsultaatiota.

Tekstarilleni en saanut vastausta, mutta sen sijaan Ville soitti ja kysyi, missä olimme, oletuksena Temppeli. Kun sijaintimme pelottavassa lähiössä selvisi, yritti Ville tehokkaasti paeta, mutta me olimme jo kaikki vakaasti päättäneet, että Ville-rakas piti ehdottomasti raahata meidän iloksemme. Parinkymmenen minsan taivuttelu (Ilona on muuten aika pirun oiva vastaväittäjä Villelle) riitti, kun lupasimme tulla pysäkille vastaan. (Ah, tässä välissä pitää mainita, että Ilonan tankkilesbomummonpotkimissteelcappeja ei todellakaan ole tehty talvikelejä silmällä pitäen, Ilona olisi ollut maassa heti vähänkin jäätä nähtyään ellen mä oisi ollu pitämässä sitä jatkuvasti pystyssä - ne kengät ei vaan pitäny YHTÄÄN)

Olikin ihan älyttömän mukavaa nähdä Villeä, jutella kaikkea hyvässä seurassa ja sellasta. Konerintamalla taasen ei mennyt sitten lopulta niin hyvin. Kaikki oli instattu ja piti enää pistä koppa kiinni, mutta se ei suostunutkaan menemään ihan täydellisesti, jolloin koneen powerinappula ei taasen saanut oikeen tarpeeksi hyvää kontaktia vastakappaleeseensa ja kone ei suostunut käynnistymään. Siinä kun mä säädin sitä niin Ilona onnistui puolestaan sohimaan koneen jännitevalitsimen 115V asentoon, mistä oli seurauksena hyvä paukahdus ja pikkuruinen savupilvi. Ooooooooolrait, siinä meillä oli sitten kuollut virtalähde ja samalla kuollut kone, greit. Ei sille siinä enää mitään voinut, ainoa mitä pystyin tekemään oli keksiä parikin tapaa saada siitä vielä kone kuntoon, mutta sen päivän osalta hommat olivat joka tapauksessa ohi.

Vikalla bussilla keskustaan. Ilona väitteli koko matkan Villen kanssa hyvässä kunnossa. Keskustassa kävimme vielä syömässä siinä Citykäytävän vieressä olevassa Chilli's:ssä käyden vielä illan viimeiset mielenkiintoiset keskustelut. Kotiin päästyämme mä tipahdin melkein heti, ihan pimeä väsymys iski, mutta olihan kellokin jo jotain kolme yöllä - ajankulua ei kyllä missään välissä ollut oikein ehtinyt edes tajuta.

(Lauantai)

Tänään oli se päivä, jolloin meidän piti mennä Ilonan äidin ja siskon kanssa ensin leffaan ja sitten syömään. Leffamme, Pieni suklaapuoti, oli kyllä aika keskinkertainen. Taino, sellaista mukavaa hömppää, mutta ei siinä mitään sisällä ollut, hyvien näyttelijöiden hukkaa ja lopulta ärsyttävän epälooginen tarina. Tai siis, mua ärsytti ihan sikana siinä tämä suklaan - maallisen nautinnon ja kirkon taistelu, mun on vaan niin vaikea kuvitella, että ihmiset, jotka on koko ikänsä eläneet pidättäytyvässä yhteisössä ja tunteneet maallisen nautinnon syntiseksi yhtäkkiä taipuisivat suklaanhimoonsa ja hylkäisivät iloisesti vanhat aatteensa, pikemminkin luulisin tuollaisen hairahtamisen johtavan itsensä häpeämiseen ja pelkoon taivaspaikan menettämisestä.

Leffan jälkeen kävimme syömässä Fransmannissa, oli ihan mukavaa ja varsin rentoa, vaikea määritellä oikeastaan tarkemmin :).

Nyt mä olen yksin himassa. Ilona on ropeltamassa, varmaan huomisaamuun asti. Ensimmäistä kertaa näin päin, pitää nyt katsoa miten selviän. Toisaalta on ihan mukavaakin istua iltaa ihan omassa rauhassa, ainakin vielä.

Tuskin kenellekään on mikään yllätys, etten eilen opiskellutkaan vaikka kuinka oli tarkoitus.

Duunin jälkeen tulin himaan, jossa Ilona oli tekemässä jo safkaa (tai siis tarkemmin: olisi ollut tekemässä, jos olisi honannut miten hella tarkalleen toimii;). Söimme ja lojuskelimme, vaikkei meillä hirveästi aikaa ollutkaan, kun Ilonan piti lähteä aikidoon - vaan ei lähtenytkään, niin en sitten mäkään opiskellut.

Sen sijaan kokkailimme itsellemme hirveän määrän taas kaikkea hyvää, vohveleita, kermavaahtoa, hilloa, jäätelöä, pirtelöä sekä popkornia ja syvennyimme katsomaan Spaceballsia nauhalta, kun se oli jotain mitä Ilona ei ollut nähnyt (Olisimme halunneet vuokrata American Beautyn mutta Jummi Jammissa ei ollut sitä, eikä voinut jaksaa lähteä pidemmälle). Leffan lopussa olimme kummatkin jo niin väsyneitä että menimme aika pian nukkumaan.

Tänään on illalla taas kerran rope, sitä ennen aion kyllä todellakin käyttää aikaa siihen lukemiseen. Tosin pitäisi varmaan käydä matikan laitoksella poistamassa niitä harjoitustehtävien ratkaisuja, miltä olen ollut poissa.

---

Hitto kun on ollut kipeä ja että asioiden järjestelemiseen tarvitaan niin paljon energiaa. Niin paljon kaikenlaisia hyviä ideanpoikasia erilaisille happeningeille, muttei jaksamista niiden vaalimiseen ja kehittämiseen - vielä ainakaan. Synttäritkin on ihan kohta, ihan pakko pitää varmasti ainakin jotkut megeilyt, mutten halua pitää vaan normaaleja bileitä kun nyt on tulossa ne Paloheinän megakommuunin tupaantuliaisetkin ja Haagankin päässä oli jotain läksiäisbileitä suunnittelussa. Vielä kun samaan sumaan änkee ne neljä muutakin synttärisankaria, joiden kanssa pitäisi ehkä sopia jotain yhteisistä hipoista niin... lääh. Tämänhetkinen ratkaisuni on olla vielä ajattelematta koko asiaa %|. .. Vielä kun pitäisi kutsua ne hiton sukulaisetkin kahville ja EVT millon senkin nyt sais järkättyä, pitänee konsultoida Pirjolta.

Oon miettiny myös kaikenlaista kivaa mitä teen Temppelille. Aion nyt ostaa fishermaniin sen uuden kovalevyn, jolle instaan puhtaan Debianin ja sitten vähä vähältä rakennan Temppelin uudestaan sille, tällä kertaa fiksusti, ja pistän sen sitten vanhan fishermanin tilalle kun olen siihen tarpeeksi tyytyväinen. Temppelin multimediatietopläjäys alkaa olla jo sitä luokkaa, että ajattelin koodata sille jonkun hauskan monitori-appletin, että sais sellaisen kauniin ikkunan jossa näkyy kokoajan uusin webcam -kuva, viimeisimmät sivuhaut, mitä radio.temple.brainlez.org juuri nyt soittaa, mikä on viimeisin kuvakommentti tai logientry, ketkä ovat sisällä temppelissä jne.. Saa taas vähän Java -harjoitustakin ja tehtyä vihdoin sillä jotain fiksua ja ehkä hyödyllistäkin :). Tämä on siinäkin hyödyllistä että voin tehdä jotain fiksua opettaessani Ilonalle Javaa ja PHP:tä.

Mun pääsivu on, vaikkakin yhä taiteellinen ja merkitsevä, fiilikseltään auttamattoman vanhentunut. Pitää ensi tilassa kun on aikaa arkistoida se ja pistää siihen tilalle jotain kaunista.

Ärsyttää, ettei Fantsussa vieläkään ole TR:ää, eikä siellä voi oikeen joka päivä käydä kyttäilemässäkään.

Kirjoitin Tigin vieraskirjaan. Se on jotakin, mitä mä en koskaan tee. Nyt töihin.

Torstaista ei ollut hirveämmin muistikuvia, mutta webbikameran tallentamat otokset onneksi saivat muistin virkeämään. Mitään erikoista ei tapahtunut, siivoilin vain taas Temppeliä minkä kipeänä olemiseltani jaksoin, enkä tietenkään tajunnut syödä tarpeeksi, mikä johti lopulta aika pirun voimattomaan olotilaan. Kun Ilona tuli vihdoin kotiin sain jossain välissä syötyäkin ja sen jälkeen olo oli paljon parempi, mutta emme me mitään fiksua tehneet siitä huolimatta. Nollapäivä kipeänä vietettynä siis, paitsi että sain mä kyllä jonkun verran kämppää taas siistimmäksi. Illalla suunnittelimme hieman irkissä sunnuntain larppia.

(Perjantai)

Kävipä sitten jotenkin hassusti niin, ettei Ilona päässyt missään vaiheessa lähtemään kouluun (ensimmäinen ja ainoa kerta, eipäs aleta moralisoimaan!-), vaan jäi "hoivaamaan" minua kipeää poloista. Voimattomuus häipyi kuitenkin onneksi varsin nopeasti ja käytimme aikaamme vähän kämpän sisustamiseen ja päätimme (tai oikeastaan Ilona päätti, mä tunsin itseni vielä liian voimattomaksi) tehdä korvapuusteja.

Tomi tuli hakemaan jotain koiranäyttelykasettia ja jäi sitten iloksemme ja seuraksemme joksikin aikaa cappucinon ja muunkin merkeissä. Tomi tuli vielä takaisinkin maistelemaan korvapuustejamme käytyään heittämässä sen kasetin. Tarkoituksemme oli käydä syömässäkin, mutta siihen emme missään välissä ehtineet.

Tomi lähti, Niko tuli pitämään palaveria sunnuntain larpista ja Ilona lähti samantien jonnekin Hankenin NY-pämppään (jossa ITSE PERKELE heitä tulisi ilmaisella ruoalla viettelemään). Mietimme aluksi kaikenlaista larppiin liittyvää alkaen hahmoista, sushin tekemisestä ja päättyen pelin sotastrategiaan, jonka jälkeen aloimme funtsimaan Sengoku -ropemme taistelusysteemiä. Selvitin eka Nikolle HeroWarsin systeemin, jota aloimme sitten muokkaamaan sopivammaksi kokeillen kaikenlaisia variaatioita sekä päässämme teoretisoimalla että kokeilemalla.

Tuollainen funtsiminen alkaa pitemmän päälle sattua jo päähän, joten oli ehkä ihan tervetullutta että Ilona tuli takaisin (ei ollut muuten saanut edes ruokaa) ja vaati meitä lopettamaan kryptisen jauheskelumme ja vaikka pelaamaan MTG:tä, mihin suostuimme vain lievän suostuttelun jälkeen.

Pakkojen muodostamisessa meni ihan sikana aikaa. Ennen kuin saimme niitä läheskään valmiiksi alkoi Temppelin mystinen henki osoittaa taas heräämisen merkkejä, kun Panu ilmaantui paikalle Kanelin kanssa. Kun kohta ovikelloa soittivat vielä Jenni ja Sampokin, aloin vihdoin tajuta ympyrän sulkeutuneen.

Keskiviikkona Aino, Rauha, Annina, Emmi, Samppa ja Ilona, nyt Panu, Kaneli, Jenni, Sampo, Niko ja Ilona - ehkä sattumaa, mutta olen silti todella iloinen että Temppeli tuntui taas siltä koko kaveripiirin olohuoneelta, mitä se oli pari vuotta sitten, ennen kuin kaikilla oli omat kämpät ja omat kuvionsa.

Tarjottavaakin löytyi, loput korvapuusteista tekivät hyvin kauppansa, jäätelöäkin oli, sekä uunibanaaneja. Lätkimme Magicia, kävimme syömässä Roban Stadin Kebabissa, jossa merkittävintä oli menosta aivan totaalisen ulalla ollut myyjä. Tigi ja Sampo lähtivät kotiin, muuten olisin varmaan päätynyt pitämään ex-tempore Glorantha -ropea porukalle. Me jatkoimme vielä myöhään yöhön, johonkin lähemmäs kolmea, ennen kuin väsymys yllättäen kasvoi niin hirveäksi että mä olin ihan tipahtamassa ja Ilona oli sellainen kuin on väsyneenä, hassun ihmeellinen ja lievän sekava.

(Lauantai)

Ilona lähti pian herättyämme jo käymään kotonaan. Mulla oli YHÄ sellainen OlenKipeä tyyppinen aamuväsymys, tosi läävää. Pääsin kuin pääsinkin kuitenkin lopulta ylös ja kaupungille asioita hoitamaan, joita olikin oikein hyvä lista: Osta sakea sunnuntain peliin, osta kaukosäädin, osta lahja Myylle, osta vohvelirauta. Sain vielä kaiken tuon hoidettuakin - ah ihanaa kulutusjuhlan riemua. Njei, mutta oli se oikeasti mukavaa saada noi kaikki asiat kuntoon. Uusi kaukosäädin on paitsi lähes kopio edellisestä myös videon kanssa yhteensopiva eikä vohvelirautakaan ollut edellisen kaltainen susi vaan selvisi ensikoitoksestaan kunnialla. Ilta oli rauhaisa, siivosimme Temppelin ihan älyttömän siistiksi, oikein putipuhtaaksi sunnuntain larppia varten, kun ajattelimme sen olevan (muun hyvän ohella) lähes välttämätöntä oikean Japani-fiiliksen luomiseksi. Olen muuten erittäin tyytyväinen tähän temppelin uuteen olemukseen.

(Sunnuntai)

Heräsimme kymmenen maissa, ylös pääsimme ehkä yhdeltätoista :). Siinä ei sitten ehtinytkään paljoa muuta kuin syödä aamiaista ja tortilloja ennen kuin Halzamiitti ja larppi jo hengittivät niskaan. Emme edes ehtineet miittiin asti, kun viimeistelimme mestoja ja keitimme riisiä sushia varten, mutta eipä tuo haitannut, kyllähän porukka jo tänne osaa vaikka silmät ummessa.

Itse larppi onnistui ... no, miten nyt onnistui. Mulla, Ilonalla ja ilmeisesti joillain muillakin oli hauskaa, mutta ainakin hovinaisilla oli ilmeisen kuolettavan tylsää, kun eivätpä nuo paljoa muuta tehneet kuin istuivat hiljaa. Gangstabang panttivanki -efekti siis.

Larppi loppui juuri aika sopivasti niin, että ehdin hyvin vaihtaa vaatteet Myyn synttärijuhlia varten ilman mitään kiirettä. Ilona lähti syömään isänsä kanssa ja meillekin jäi vielä osa porukasta, Bushido Bladea pelaamaan.

Myyn synttäreillä oli oikeastaan äldekivaa. Ruoka oli (tietysti) hyvää ja jostain syystä Mäkelöiden suvun läppä oli tavallistakin hauskempaa, mielenkiintoista ja hyväntuulista. Kaiken päälle meihin ängettiin vielä hyvä määrä mitä erilaisempia alkoholijuomia, ensin auringonkukkaviiniä, sitten pari lasia valkoviiniä, kolmisen lasia punaviiniä, lasi jälkiruokaviiniä ja päälle vielä armanjakkia erinomaisen vihreän teen kanssa. Tämän seurauksena minä ja moni muu olimme tosin aika hyvässä känissä (tosin seurustelukännissä) juhlien lopussa.

Tästä aiheutui lievä ongelma kun kotiin päästyäni mä olin yhä aivan hirvittävässä humalassa ja Ilona toisaalta oli vesiselvä. Ainoa mahdollinen ratkaisu oli tietysti avata vielä pullo punaviiniä ja saattaa Ilona samalle tasolle mun kanssa. Loppuillasta muodostuikin varsin hupaisa. Tuli vielä välissä tosi mässytysfiiliskin ja mä kävin hakemassa kolme pussia karkkia Selectistä siinä viinilasien välissä.

(Maanantai)

Olin ensimmäistä kertaa yli viikkoon duunissa. Aamulla olin ihan pirun ilahtunut siitä, ettei ollut lähes yhtään sellaista nihkeää flunssaväsymystä. Ennen töihin raahautumista ehdin vielä säätää webcamia sellaiseksi, että nyt siitä voi tarpeeksi hyvällä yhteydellä saada melkein livekuvaa (tökkivää toki, mutta kuitenkin), jos laittaa max refreshiksi jotain 0.1 sekuntia tms.

Duunissa oli ihan jees, onneksi oli lyhyt päivä ja sitäpaitsi homma oli ihan mielenkiintoistakin.

Duunista taivalsin fantsun kautta (eivät olleet piruvie vieläkään saaneet Thunder Rebelsiä) ropettamaan. Rope oli taas ihan mukava, varsinkin saken ja teen kanssa nautittuna, vaikkemme niin hirveästi edenneetkään. Keskiviikkona jatkuu.

Loppuilta on mennyt aika pitkälle tämän hiton entryn kirjoittamiseen, mitä nyt juttelin Mikon kanssa pitkästä aikaa fiksuja irkissä. Vielä kun olisi ehtinyt katsoa niitä vähän kipeänä olemisenkin takia rästiin jääneitä opiskelujuttuja niin kaikki olisi ollut täydellistä, mutta ne jäivät nyt huomiseen. Ei silti ole mitenkään huono omatunto kun tiedän että voin huomenna käyttää niihin hyvin aikaa ja päästä taas ajan tasalle.

---

Olen kehittynyt persoksi jääteelle. Varsin mukavaa, nyt eilisillalta jääneet teejämät eivät ole enää valitettavaa tuhlausta vain suuri nautinto ;).

Hitto miten toivon, että Ilona aloittaisi taas pitää nettistään. Olisi niin mielenkiintoista nähdä, millaisia eroja mun ja Ilonan visioissa päivän tapahtumista olisi. Tähänkin mennessä on aina ollut tosi valaisevaa lukea muiden nettiksistä niitä entryjä, jotka kohtaavat omieni kanssa.

Muistin juuri, että joskus pitäisi varmaan muistella sitä Jamaikan matkaa ja kirjoittaa se matkakertomus. Pitää tehdä aikaa.

(Maanantai)

Päätettyäni jäädä himaan siivosin. Kävin Fantasiapeleissä katsomassa, joko Thunder Rebels olisi tullut, mutta tietysti no such luck, pitää ehkä tänään käydä matkalla duuniin siellä uudestaan.

Sähköt pätkivät koko huoneistossa, diagnostisoin sen asunnon sähköpääkytkimen kosketushäiriöksi. Aina kun sitä vähän tökki, meni sähköt taas päälle joksikin aikaa.. Toisaalta mitä enemmän kamaa oli päällä, sitä todennäköisemmin sähköt tippui. Ei siinä muuten mitään, oli tosi tunnelmallista olla kynttilänvalossa ja hiljaisuudessa ilman sähköä, mutta samalla jouduin pitämään vähän väliä fishermania alhaalla kun en uskonut sen hirveästi pitävän sähkön hyppimisestä. Ja tunnen kuitenkin velvollisuutta pitää sitä päällä 24/7 sen useiden käyttäjien vuoksi.

Illalla oli rope. Minä ja Sampo tosin ei päästy pelaamaan ollenkaan vaikka olin odotellut sellaisen viisi tuntia, mikä oli aika läävää. Ei siitä silti oikeastaan huonoa makua jäänyt, tutkiskelin Gon taktiikoita ja kuuntelin muiden seikkailua kirotussa metsässä. Siinä vaiheessa kun Iiris ja Aura lähtivät olisi voinut vielä olla mahdollisuus päästä pelaamaan, mutta oli jo liian väsynyt ja muutenkin kotijoukot kutsuivat jo kovasti himaan kun täällä ei taaskaan ollut sähköjä päällä.

(Tiistai)

Tiistaina en mennyt töihin kun vaihteeksi Jorma oli kipeänä. Siispä siivosin taas :). Pirjo tuli auttamaan siivoamisessa, kävin Panun ja Tean kanssa syömässä, hyppimässä Joharin jäällä ja laskemassa Joharin sen pienen kukkulan päältä laskevaa jäämäkeä. Sitten tarjosin Tealle cappuccinoa. Illalla kutsuimme Mikon kahville. Pimeän tullessa istuimme taas kynttilävalaistuksessa.

Raivasin vielä ihan lopuksi toisen huoneen sellaiseen kuntoon, että siirsimme sängyn sinne ja nojatuolit sisään asuntoon. Säädin vielä toiselle niistä työpöydistä (toinen lähtee kävelemään) spaceshipin pystyyn.

Emme kuitenkaan nukkuneet vielä toisessa huoneessa vaan vanhalle sängyn paikalle raahatulla patjalla, kun Ilonalla oli hyviä kuukautismielialanailahteluja siitä miten toinen huone ei ole vielä yhtään hyvä paikka nukkua ja miten se pöytä ja nojatuolit jotka heitin sängyn vanhalle paikalle olivat ihan outoja ja hirveitä.

(Keskiviikko)

Keskiviikkona mun ei pitänytkään olla duunissa. Siispä ... ylläri - siivosin. Huoltomies kävi katsomassa meidän sähkötaulua ja soitti sähkömiehelle, joka tulikin sitten myöhemmin päivällä toteamaan sähköpääkytkimen olevan hyvällä tavalla käristynyt ja ohitti sen (meidän sähkötaulu tullaan vaihtamaan jossain vaiheessa niin saa sitten taas sen kytkimen käyttöön)

Aino ja Rauha soittivat mulle, että mun ois taas pitäny lähteä toimittaan niille pizzaa, mutta mä kutsuinkin ne tänne, kun halusin vielä pistää huoneistoa vähän järjestykseen. Haimme pizzaa Night Expressistä, jolla matkalla törmäsimme ifreq-Mikkoon ja saimme vihdoin tämän uuden puhelinnumeron.

Mikko oli taas onnistunut saamaan itsensä johonkin tosi ihme-duuniin, jossa sen olisi pitänyt olla muttei halunnut kun siellä kuulemme kusetettiin asiakkaita. Aika hurjalta se kyllä kuulostikin, ensin aamulla soitetaan toisen firman nimellä ja kysytään jotain tyyppiä, sitten myöhemmin soitetaan, lahjotaan sitä ja sit myydään sille jotain puhdistusvälineitä tms.

Tulimme Temppeliin syömään niitä pizzoja, jonka jälkeen päätimme alkaa pelata Trivial Pursuitia. Tietysti sitä vuoden 1986 Junior -painosta. Tietysti lähettäen siitä live-äänistreamia nettiin. Aika hirveää hörötystähän siitä tietysti tuli. Kulttuuri ja Taide: Mistä tietää että banaani on uimassa? - Kuoret on rannalla. Mikä on vihreä ja roikkuu puusta? - Raaka Tarzan. Mä voitin.

Pirjo tuli maalaamaan pöytiä, Ilona, Samppa ja Emmi tulivat pohtimaan sunnuntain minilarppia - mutta emme me heitä siihen hommaan päästäneet vaan pakotimme pelaamaan kanssamme Tuttu Juttu -peliä (h0h0h0h00h0h). Anninakin tuli paikalle, jolloin Temppelissä alkoi olla jo varsin hyvä ja erittäin sekalainen porukka.

Hajosimme kuitenkin aika nopeasti, kun mun piti lähteä syömään Misokeittoa, sushia ja ropettamaan taas, Ilona lähti serkkunsa synttäreille ja Emmi ja Samppa omille teilleen. Rauha, Annina ja Aino jäivät olemaan kuin kotonaan =).

Tällä kertaa rope-sessio oli varsin hyvä. Misokeitto oli hyvää ja kiinnostavaa uutta, makirullat olivat ihan hyviä (vaikken niitä paljon yhtään syönytkään, kun oli välillä vähän kipeä olo) ja se yksi riisipallokin, minkä söin, oli loistava. Kaiken lisäksi pääsin jopa pelaamaan - Minä (Hoji) ja Takada vietimme rauhaisan päivän Hosokawan provinssin itärajan lähettyvillä olevan kylän parhaassa majatalossa paikallisen poliisimestarin laskuun odottaessamme ystäviämme. Niin, tämä siis siksi, että meillä oli viereisen maakunnan edesmenneen daimyon pentu raahaamassa messissä.

Yö uudessa huoneessa oli hyvä.

(Torstai)

Jaaha, Jorma on vieläkin kipeänä, ei tartte mennä duuniin. Hyvä, tämä lepääminen tekee hyvää munkin taustaflunssalle.

---

Keksin/muistin pari synttärilahjatoivetta itselleni: kahvimylly, sellainen mäntä-tyyppinen kahvinkeitin, hellan sytytysvempain, loput CMX:n levyt (tähän mennessä on Dinosaurus Stereophonicus, Disc