Kirjeeni Maijulle

Yhden päivän jaksoin odottaa, enempää en pysty. Koska et ole mulle soittanut, niin mun on pakko pitää totena sitä, mitä joku mulle lauantaina puhelimessa sanoi. Että sä et halua enää mun soittavan sulle. Että sä et halua enää nähdä mua.

Se puhelinsoitto ja sun puheet ex-poikakaverista, vaikkakin kännisiä, satutti mua tosi syvälle. Vaikka mä ehkä ansaitsinkin tulla satutetuksi niin en sentään niin paljon. Mutta kuten aina, mä en voi tuntea sua kohtaan mitään vihaa, mä tunnen vain surua.

Se kouraisee mua tosi syvältä, että sä haluat meidän eroavan.

Jos kyse on yksinkertaisesti siitä, että sä et enää rakasta mua tai olet löytänyt jonkun toisen, sille en mitään voi ja luulen olevani myös tarpeeksi vahva kestämään sen. Rakkauden puutetta ei voi korvata.

Mä suostun mihin tahansa, mitä sä haluat. Jos sä et ikinä enää halua nähdä mua, niin se onnistuu. Vaikkakin musta olisi kauheaa heittää kaikki pois suhteen loputtua. Me tiedetään jo niin paljon toisistamme. Jos sä pystyt olemaan vielä mun ystäväni, parempi. Mä en vaan tiedä, pystyisinkö ikinä madaltamaan tunteeni sua kohtaan pelkäksi ystävyydeksi.

On mun kuitenkin pakko myös edes toivoa, että kyse on jostain muusta. Että meillä olisi vielä toivoa. Jos näin olisi, niin toivon sun muistavan, että suhteita eivät kaada niiden ongelmat, vaan se, jos niitä ongelmia ei saada ratkaistuksi. Olen nyt valmis myöntämään useita typeryyksiäni, mun ei esimerkiksi olisi pitänyt yrittää väen vängällä saada sua pitämään Rauhasta&Teasta&Johannasta. Mä olen välillä ollut itsekäs ylimielinen paska. Niin olet säkin.

Mutta mitä haluatkin, ole kiltti ja kerro mulle, sillä erityisesti tämä tiedottomana odottaminen on hirveää ja repii mua hajalle. Mä en ole tänään saanut tehtyä mitään järkevää, kaikki mun tunteeni on ollu sekavia ja laimeita kun mä oon itkeny ja yrittäny selvitä kaipuustani sua kohtaan. Sen verran sä olet edes mulle velkaa, että ilmoitat jotenkin, onko meidän suhde todella loppu ja miksi.

Jos meidän suhteemme loppuu, tulee tämä olemaan mahdollisesti myös mun viimeinen mahdollisuuteni sanoa nämä jäähyväiset sulle. Voi kun ne olisivatkin turhat.

Eron hetkellä mun rakkauteni sua kohtaan on yhä mieletön. Mä olen sanonut näin joka kirjeessäni, mutta se on totta. Mun rakkauteni sua kohtaan on vain kasvanut koko ajan meidän suhteen kehittyessä. Mä uskoin yhä siihen ideaaliin, että me voitais olla perhe ja saada lapsia yhdessä.

Mä tulen aina muistamaan sua rakkaudella, toivottavasti sä myös ennemmin muistat ne kaikki meidän ihanat yhteiset hetket kuin ne surullisemmat. Mä en voi tietää, millaisia mahdolliset tulevat suhteeni tulevat olemaan, mutta sä tulet aina olemaan mun ensimmäinen suuri rakkauteni. Mä en edes usko, että kaikki ihmiset edes ikinä elämässään kokee mitään yhtä hienoa. Mä tulen aina muistamaan sut, sun lumoavan hymysi, ihanat kasvosi ja leikkisät kiusoittelusi. Mitään ihanampaa en ole koskaan kokenut kuin pitää susta kiinni, pitää sua hyvänä. Kukaan ei ole koskaan merkinnyt mulle yhtä paljon. Mitään en haluaisi enemmän nytkään kuin olla sun lähelläs.

Mutta mene eteenpäin elämässä, ole onnellinen, rakasta. Muista, että joku on joskus rakastanut sua täydellä sydämellään.

Jää hyvästi, ihana prinsessani.