Sekalaisia ajatuksia kronologisessa järjestyksessä

PE 11.02.2000 - 02:25

Kolmisen viikkoa siitä, kun viimeksi päivitin sivuja. Aivan liian pitkään. Mun on ehdottomasti pakko alkaa päivittämään näitä useammin, sekä kirjoittamaan kaikkea muutakin. Kirjoittaminen on taito, joka paranee tekemällä.

Myöskin itse asiassa kai kolme viikkoa siitä, kun viimeksi vietin iltaa yksin himassa. Ehkäpä mä tarvitsen tällaisen rauhaisan illan itseni kanssa saadakseni tietyntyyppisen luovuuteni heräämään. Ei sinänsä, etteikö mulla olisi halua olla luova muulloinkin, mutta useimmiten taidan tuntea itseni liian kiireiseksi tai kiireeseen turhautuneeksi pistääkseni aikaa kirjoittamiseen pelkän löhöilyn ja loikoilun sijasta.

Nämä yksin vietetyt koti-illat ovat myös siitä hyödyllisiä, että pääsen rauhassa leikkimään mielentiloillani, kokeilemaan erilaisia olotiloja. Ei mitään dramaattista, annan vain itseni ajelehtia tunnetilojen aalloilla tilasta toiseen. Se tekee hyvää. Tuo takaisin joitakin ajatuksia ja verestää muistoja sellaisista tiloista, missä ei ole ollut aikoihin, sekä hyvistä että pahoista. Ehkä osaksi tämänkin innoittaman olen yhä vakaampi päätöksessäni alkaa pyrkimään kahteen päämäärään, jotka liittyvät sosiaalisuuteen, mutta joita en tässä halua nyt tarkemmin eritellä.

Päätin poistaa alun muutoksen prosessista. Nyt se ei ole enää läheskään niin mielenkiintoinen tai monimutkaisuudessaan kaunis, mutta sen sijaan kaunis toimivuudessaan.

MA 24.01.2000

Muutin tätä sivua hieman. Nyt kun levitin kaaoksen järjestäytymisen sisälle, tämä sivu tuli suurelta osalta turhaksi. Nyt haluan kokeilla 'nettiksen' pitoa. Mutta tämä ei ole nettis. Sana nettis käsittää musta myös sanattoman lupauksen kyseisen sivun päivittämisestä vakituisesti, vaikka kaikki eivät tätä noudatakaan. Niinpä nimesin tämän sivun miten nimesin.

Jos tämä olisi päiväkirja, niin tunnollisen kirjaamisen lisäksi musta tuntuisi, että mulla olisi velvollisuus kirjoittaa tänne suurin osa kaikenlaisista mielialoistani ja ajatuksistani. Tätä en kuitenkaan aio tehdä. Sattumanvaraisia ajatuksia, kronologisessa järjestyksessä.

Enivei.. Tänään oli hyvä päivä. Vaikka Seita lähtikin risteilylle ja mulla on hieman ikävä sitä (ja varmaan tulee olemaan vielä enemmän kun tulee nukkumaanmenon aika, mä en enää oikeen osaa nukkua yksin), niin fiilis on silti hyvä.

Olen ollu ihan sika pitkään kaupungilla. Ensin kävin saattelemassa Seitan laivalle päin ja ottamassa yliopistolla valokopioita matikan muistiinpanoista, sitten menin Ressuun, jossa oli kivoja ihmisiä ja Iiris, joka kertoi, että tänään pääsi katsomaan Iaido-harkkoja. No, sinne sitten, vaikutti oikeen asialliselta, sain tsägällä ostettua vielä oikean japanilaisen bokkenin. Sitten vielä olin ihan Miljan vieressä ja se oli himassa ja sain teetä ja Rauha tuli sinne ja sitten vielä mustikkapiirakkaa.. Hyvä fiilis. Kaiken päälle mulla on vielä hyvin aikaa tehdä kaikkea, päivittää sivuja, tehdä yliopiston harjoituksia jne..

PE 26.09.1999

Mitä ihmettä mä oon taas kirjottanu, olen varmaan ollu tosi väsynyt. Mutta olen kyllä yhä ehkä samaa mieltä. En ole oikein saanut mitään kirjoitettua elämästäni sen jälkeen, kun pääsimme lähelle nykyaikaa. On vain aivan liian vaikea päättää mitä voi kirjoittaa ja mitä ei, enkä edes halua tehdä niitä päätöksiä.

Mutta tämä on oma juttuni.

PE 26.09.1999

On todella pitkä aika siitä, kun olen viimeksi kunnolla kirjottanut näille sivuille. Ihailen niitä ihmisiä, jotka jaksavat ylläpitää kotisivujaan oikein kunnolla, ja varsinkin niitä, jotka jaksavat pitää esim. nettipäiväkirjaa.

Juuri nyt musta tuntuu, että mä olen ollut tämän nettipäiväkirjabuumin takana, ja että jos nyt sanon että lopetan, se ehkä vaikuttaisi jotain johonkin. Tämä on tietysti väärä luulo, en minä tätä aloittanut, tosin en seurannutkaan. Kuljin omaa polkuani, polkua, jonka valitsin tietämättä muista ja jonka jotkut muut olivat valinneet joko toisistaan tietäen tai tietämättä minua aikaisemmin, ja jonka toiset valitsivat minusta tietäen tai tietämättä minun jälkeeni.

Sanon kuitenkin jylhästi, niin kuin ehkä tapanani nykyään on, että useimmat ihmiset eivät tule jaksamaan kotisivujensa jatkuvaa päivittämistä. Ehkä ne, jotka muutenkin pitävät päiväkirjaa.. Ihmisiä on niin erilaisia, tiedän sen jo viimeistään nyt. Minä olen muuttunut paljon, kävin läpi vaiheen, jossa tunsin tunnistavani jo kaikki läheisteni tunnetilat vanhemman kokemuksella ja nyt olen päätynyt tilaan, jossa en enää edes jaksa puhua noista asioista. Joko ne ovat liian itsestäänselviä minulle tai sitten en tunne olevani tarpeeksi tietäväinen puhuakseni niistä. Se on kyllä sääli, mutten mahda sille mitään. Minä en jaksa lukea ihmisten kotisivuja. Pyydän anteeksi.

Oli kivaa jakaa pala elämästäni maailman kanssa, mutta en tiedä jaksanko sitä enää. Siinä on hyvät ja pahat puolensa. Huomaan, että kaikki nettipäiväkirjoja kirjoittavat kaverini ovat huomanneet miettivänsä, mitä kaikkea nettiin voi kirjoittaa ja mitä ei. Se on vain osa huomattavissa olevasta.

PE 19.02.1999

Huomenna on syntymäpäiväni. Mä täytän 21 vuotta. Hassu ikä.

Elämä on vielä hieman sekasin.

Kun tein tänne vieraskirjan, sinne ilmestyi heti pari kommenttia vannoutuneilta faneilta <g>. Ihmisiä siis todella kiinnostaa mun elämä. Nojoo, saippuasarjat myy ;). Mä en kyllä ymmärrä, miten te jaksatte muka tsekkailla niin usein, onko tänne tullut mitään uutta, kun mä en näitä sentään niin usein päivittele. Pitää yrittää vähän enemmän teidän iloksenne.

Samalla mulle valitettiin, etten päivitä aina muutokset-sivua, kun teen tänne jotain. Aina ei oikeen kykene. On nää sen verran ajatuksenvirtaa nää sivut. Tosin mä sympatisoin kyllä erittäin paljon niitä, joita se voi ärsyttää. Mä inhoan ite sekavia sivuja, joissa ei ole päivityslistaa. Eli heti kun alan taas näitä sivuja taas kunnolla päivittää niin alan lisäillä niitä myös muutossivuille.

TI 09.02.1999

Omituista. Samaan aikaan, kun usealla mun ystävälläni on vitutus päällä, musta tuntuu, että olen pitkästä aikaa taas löytänyt elämän kiinnostavuuden. Toivottavasti se pysyy. Tämä on omituinen päivä, tuntuu siltä, kuin voisin antaa tänään aivan kaiken anteeksi.

LA 28.11.1998

Mulla on sellanen hämärä fiilis, että Rauha on parina viime päiviä kantanut huolta musta. Mietin, että Rauha voisi hyvin huomata jotain, mitä minä en vielä huomaa. Itseasiassa tänään musta tuntuu hieman alakuloiselta. Tuntuu, että olen ajan kuluessa sinkoutunut radaltani, enkä enää pysy mukana pyörimisessäni. Mikä on enää mun asemani bC!:ssä, mikä on mun tehtäväni?

Osa on vain yleistä utuisuutta, yhdestä osasta tiedän jo jotain. Matias teki hyvän diilin muuttaessaan mun kanssa tänne asumaan. Matias on siten päässyt aivan sisälle sisäpiiriin. Mutta näin Matias on myös vallannut osan mun elämästäni. Vaikka luovuinkin jo kauan sitten halusta olla kaiken toiminnan keskellä, on mulla silti ollut jotain ominaisuuksia ja voimavaroja, joiden ansiosta olen voinut tuntea itseni tarpeelliseksi. Lähinnä nämä liittyivät statukseeni Romantic Party Organizerina, olen ollut eräänlainen bC!:n fixeri, can-do -mies, joka saa kaiken väsättyä.

Nyt yhä useammin Matias on se, joka kutsuu bileet paikalle, jopa tiedottamatta tästä mulle. Yhä useammin asioita tapahtuu minun ohitseni. Tämä ei tarkoita, etteikö näin voisi olla. Minun vain pitää löytää taas oma paikkani uudessa asioiden tilassa. Uskoa, että minulla on yhä tarkoitus tässä kaveripiirissä.

KE 04.11.1998

Hitto, tää ei oo koskaan conviniently available kun iskee hieno inspis.

MA 26.09.1998

Hmm. miettikää seksiä. Siis seksin ja elämän suhdetta. Jos on seksiä, on elämää, jos on elämää on seksiä. Navigare necesse est. Onpas mulla tosi omituiset fiilarit.