Sodanjulistus

Lauantai, 29 elokuuta 1998: Sodanjulistus

Tänään kärjistyi minun, Seitan ja Villen pelon, vihan, sairauden, välinpitämättömyyden ja inhon kolmiodraama avoimeksi sotatilan julistukseksi Villen syyllistyttyä laittomaan uhkaukseen.

Omalta osaltani avoimen sotatilan julistaminen merkitsee, etten enää välttämättä pidättele impulssejani tilaisuuden tullen aiheuttaa Villelle kaikkia mahdollisia ongelmia tai haittoja. En myöskään voi enää luvata pyrkiä jatkuvasti pääsemään eroon vihastani, sillä se vaikuttaa juuri nyt ylitsepääsemättömältä. Lupaan kuitenkin itselleni, etten turvaudu minkään ulkopuolisten Voimien apuun, sillä kaikki mitä teen, täytyy olla lähtöisin itsestäni, enkä myöskään halua jäädä pahojen voimien valtaan. Lupaan myös, etten aiheuta fyysistä vahinkoa kenellekään tai millekään sekä pysyttäydyn Suomen lain rajoissa. Tämän teen myös siksi, että nämä asiat, sekä älyni, mielenlujuuteni ja malttini (jonka olen välillä huonoin seurauksin kadottanut) ovat voitonaseeni.

Tämä sodanjulistus on kuitenkin kumottavissa ennen varsinaisten toimenpiteiden aloittamista virallisella anteeksipyynnöllä.

Sodan siis aloittanut ensimmäinen taistelu päättyi jo minun voittooni Villen menetettyä malttinsa ja uhattua vääntää niskani nurin. Voittoni oli kuitenkin minulle myös sisäinen moraalinen häviö, sillä en pystynyt estämään tilannetta kärjistymästä näin pitkälle.

Reiluuden nimissä pitää mainita, että ennen varsinaista sodanjulistusta tapahtuneessa pikku kärhämässä hävisin sekä moraalisesti itselleni, että taktisesti Villelle menetettyäni malttini ja seottuani totaalisesti (tärisin vihasta, kiipesin puuhun ja huusin kurkku suorana).

Omituinen tunne, en ole koskaan vihannut ketään ihmistä ennen näin hallitsemattomasti. Se pelottaa minua. Minä olen sairas, enkä ansaitse Seitaa. Mutta me rakastamme toisiamme aivan liikaa (sitä ei ole voinut sanoin kuvailla enää piitkään aikaan) voidaksemme ikinä erota toisistamme - Ikinä.