Mitä ihmettä mä oon taas kirjottanu, olen varmaan ollu tosi väsynyt. Mutta olen kyllä yhä ehkä samaa mieltä. En ole oikein saanut mitään kirjoitettua elämästäni sen jälkeen, kun pääsimme lähelle nykyaikaa. On vain aivan liian vaikea päättää mitä voi kirjoittaa ja mitä ei, enkä edes halua tehdä niitä päätöksiä.

Mutta tämä on oma juttuni.

On todella pitkä aika siitä, kun olen viimeksi kunnolla kirjottanut näille sivuille. Ihailen niitä ihmisiä, jotka jaksavat ylläpitää kotisivujaan oikein kunnolla, ja varsinkin niitä, jotka jaksavat pitää esim. nettipäiväkirjaa.

Juuri nyt musta tuntuu, että mä olen ollut tämän nettipäiväkirjabuumin takana, ja että jos nyt sanon että lopetan, se ehkä vaikuttaisi jotain johonkin. Tämä on tietysti väärä luulo, en minä tätä aloittanut, tosin en seurannutkaan. Kuljin omaa polkuani, polkua, jonka valitsin tietämättä muista ja jonka jotkut muut olivat valinneet joko toisistaan tietäen tai tietämättä minua aikaisemmin, ja jonka toiset valitsivat minusta tietäen tai tietämättä minun jälkeeni.

Sanon kuitenkin jylhästi, niin kuin ehkä tapanani nykyään on, että useimmat ihmiset eivät tule jaksamaan kotisivujensa jatkuvaa päivittämistä. Ehkä ne, jotka muutenkin pitävät päiväkirjaa.. Ihmisiä on niin erilaisia, tiedän sen jo viimeistään nyt. Minä olen muuttunut paljon, kävin läpi vaiheen, jossa tunsin tunnistavani jo kaikki läheisteni tunnetilat vanhemman kokemuksella ja nyt olen päätynyt tilaan, jossa en enää edes jaksa puhua noista asioista. Joko ne ovat liian itsestäänselviä minulle tai sitten en tunne olevani tarpeeksi tietäväinen puhuakseni niistä. Se on kyllä sääli, mutten mahda sille mitään. Minä en jaksa lukea ihmisten kotisivuja. Pyydän anteeksi.

Oli kivaa jakaa pala elämästäni maailman kanssa, mutta en tiedä jaksanko sitä enää. Siinä on hyvät ja pahat puolensa. Huomaan, että kaikki nettipäiväkirjoja kirjoittavat kaverini ovat huomanneet miettivänsä, mitä kaikkea nettiin voi kirjoittaa ja mitä ei. Se on vain osa huomattavissa olevasta.

Elämä on vielä hieman sekasin.

Kun tein tänne vieraskirjan, sinne ilmestyi heti pari kommenttia vannoutuneilta faneilta <g>. Ihmisiä siis todella kiinnostaa mun elämä. Nojoo, saippuasarjat myy ;). Mä en kyllä ymmärrä, miten te jaksatte muka tsekkailla niin usein, onko tänne tullut mitään uutta, kun mä en näitä sentään niin usein päivittele. Pitää yrittää vähän enemmän teidän iloksenne.

Samalla mulle valitettiin, etten päivitä aina muutokset-sivua, kun teen tänne jotain. Aina ei oikeen kykene. On nää sen verran ajatuksenvirtaa nää sivut. Tosin mä sympatisoin kyllä erittäin paljon niitä, joita se voi ärsyttää. Mä inhoan ite sekavia sivuja, joissa ei ole päivityslistaa. Eli heti kun alan taas näitä sivuja taas kunnolla päivittää niin alan lisäillä niitä myös muutossivuille.

Osa on vain yleistä utuisuutta, yhdestä osasta tiedän jo jotain. Matias teki hyvän diilin muuttaessaan mun kanssa tänne asumaan. Matias on siten päässyt aivan sisälle sisäpiiriin. Mutta näin Matias on myös vallannut osan mun elämästäni. Vaikka luovuinkin jo kauan sitten halusta olla kaiken toiminnan keskellä, on mulla silti ollut jotain ominaisuuksia ja voimavaroja, joiden ansiosta olen voinut tuntea itseni tarpeelliseksi. Lähinnä nämä liittyivät statukseeni Romantic Party Organizerina, olen ollut eräänlainen bC!:n fixeri, can-do -mies, joka saa kaiken väsättyä.

Nyt yhä useammin Matias on se, joka kutsuu bileet paikalle, jopa tiedottamatta tästä mulle. Yhä useammin asioita tapahtuu minun ohitseni. Tämä ei tarkoita, etteikö näin voisi olla. Minun vain pitää löytää taas oma paikkani uudessa asioiden tilassa. Uskoa, että minulla on yhä tarkoitus tässä kaveripiirissä.